Ä¢¹½Ö±²¥

Vuoden 2023 alusta hyvinvointialueet ovat järjestäneet Suomessa lakisääteiset sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut. Edustuksellisen demokratian kuten aluevaltuuston ja aluevaalien lisäksi, laki hyvinvointialueista sisältää suoran demokratian elementtejä. Se takaa asukkaiden ja palvelujen käyttäjien oikeuden osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan. 

Osallisuusohjelmien analyysi

Osallisuutta vahvistavan rakenteellisen sosiaalityö -tutkimushankkeen (ORAS) ensimmäisessä työpaketissa tarkastellemme hyvinvointialueiden osallisuusohjelmia, jotka on hyväksytty aluevaltuustoissa. Tarkastelemme sitä, miten osallisuusohjelmat rakentuvat, kuinka niissä ymmärretään lain velvoittama monipuolinen osallistuminen, osallisuus sekä demokratia; mitä dokumentteja ohjelmissa on käytetty, onko sosiaalialan järjestöt ja yhteistyökumppani huomioitu ja kuinka osallisuusohjelmat nivoutuvat osaksi hyvinvointialueiden strategiaa. 

Erityisesti olemme kiinnostuneet sosiaalityön ja -palveluiden asemasta osallisuusohjelmissa. Suurimman huomion julkisessa keskustelussa uusista hyvinvointialueista on vienyt keskustelu lääkäripulasta ja terveyspalvelusta, ja aina välillä muistutetaan pelastuspalveluiden kuuluvan hyvinvointialueille. Sen sijaan sosiaalihuollosta käydään vähemmän keskustelua, aivan kuin politiikoilla, toimittajilla ja kansalaisilla olisi vaikeuksia hahmottaa sosiaalipalveluiden merkitystä yhteiskunnalle. 

Nimenomaan sosiaalihuollon palveluissa osallisuuden on tutkimuskirjallisuuden mukaan ajateltu olevan vaikuttavaa: jo 1970-luvulla silloisen Euroopan yhteisön ensimmäiset osallisuutta lisäävien ohjelmien taustalla oli ajatus siitä, että köyhyys ja osattomuus sekä elämänhallinnan ongelmat ja huono terveys, muodostat eräänlaisen itseään vahvistavan kehän. Osallisuuden lisääminen olisi keino katkaista tämä kehä ja kuntouttaa ihminen osaksi yhteiskuntaa kuuliaiseksi kansalaiseksi ja ahkeraksi lisäarvoa tuottavaksii työläiseksi. 

Vaikuttava sosiaalityö

Toisaalta projektissa kysymmekin, missä määrin hyvinvointialueiden osallisuusohjelmissa tavoitteena on lisätä vaikuttamisen keinoja alhaalta ylöspäin ja missä määrin ne toteuttavat enemmänkin ylhäältä alaspäin hallinnollisia käytäntöjä. Oletuksemme on, että poliittisuus on demokratian ja aidon osallisuuden edellytys. Poliittisuuden käsitteen ymmärrämme mahdollisuutena erimielisyyteen näennäisen ja annetun yhteisymmärryksen sijaan. 

Ongelma on myös se, että sosiaalihuollon asiakkaat, jotka eniten hyötyisivät osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista, eivät yleensä täytä osallisuusohjelmien ja puntaroivan demokratian teorioiden ihannenormia aktiivisesta, itseohjautuvasta, mutta maltillisesta toimijasta. Niin ikään sosiaalityön ammatillisena tavoitteena on oltava palvelujärjestelmän puutteiden ja yhteiskunnallisten ongelmien politisoiminen. 

Tutkimusprojektimme ei siten ainoastaan tarkastele ja vertaile osallisuusohjelmia, vaan se ottaa kantaa myös demokratiateorioihin, rakenteellisen sosiaalityön tutkimuksen ja politiikan tutkimuksen rajapinnalta. ORAS-projektin ensimmäinen työpaketti tuottaa tietoa osallisuustyön vahvistamiseksi hyvinvointialueille ja viranomaisille, mutta se myös sytyttää pieniä tulipaloja keskustelun avauksiksi toteuttaen yliopistojen kolmatta tehtävää.