Sydänkuntoutus säästää rahaa – onko meillä varaa olla kuntouttamatta?
Sydän- ja verisuonitaudit ovat edelleen yleisin kuolinsyy maailmassa, myös Suomessa. Uusin tutkimustieto osoittaa säännölliseen liikuntaan perustuvaan sydänkuntoutuksen tehokkuuden. Vaikuttavaksi todettu sydänkuntoutus jää Suomessa kuitenkin usein toteutumatta. Samalla menetetään merkittävät säästöt terveydenhuollon kuluissa, kirjoittavat apulaisprofessori Arto Hautala Jyväskylän yliopistosta ja professori Jari Laukkanen Itä-Suomen yliopistosta.
Sairaaloissamme hoidetaan vuosittain noin 22 000 sepelvaltimotautikohtausta. Tällä hetkellä sepelvaltimotautikohtaukseen sairastuneista runsas puolet on yli 75-vuotiaita ja yli 60 prosenttia on ikääntyneitä naisia.
Kuluneiden vuosikymmenten aikana sepelvaltimotaudin hoito on kehittynyt huomattavasti. Tehokas akuuttihoito yhdessä täsmällisen lääkityksen kera saattelee potilaan usein nopeasti sairaalasta kotiin.
Mutta mitä sitten tapahtuu ja tietääkö potilaamme, miten hoito jatkuu?
Terveydenhuoltojärjestelmämme jättää vastuun valitettavan usein erityisesti kuntoutuksen osalta pääosin potilaan oman aktiivisuuden varaan.
Kysymyksiä ja epävarmuutta on paljon. Mitä saan, voin ja uskallan tehdä? Minkä verran voin liikkua ja millainen liikunta on turvallista?
Suomessa ei ole erityistä lainsäädäntöä sepelvaltimotautia sairastavien kuntoutuksen järjestämiseksi toisin kuin esimerkiksi Saksassa, jossa hoidon jatkumoon kuuluu lakisääteisesti tarjota kuntoutuspalvelut.
Suomessa hyvinvointialueiden vastuuseen kuuluu kuntoutuspalvelun ohjaus ja seuranta. Säännölliseen liikuntaan perustuva sydänkuntoutus on lääkinnällistä kuntoutusta, jonka järjestäminen kuuluu jatkossa hyvinvointialueelle. Lääkinnällisen kuntoutuksen tarve, tavoitteet ja sisältö määritellään yksilöllisessä kuntoutussuunnitelmassa. Lääkinnällisen kuntoutuksen ohella Kansaneläkelaitos järjestää harkinnanvaraisena kuntoutuksena sydänsairautta sairastavan kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja.
Liikunnallinen sydänkuntoutus on vaikuttavaa
Hiljattain julkaistu nostaa esiin merkittäviä tutkittuun tietoon perustuvia faktoja päätöksentekijöiden tueksi.
Liikuntaharjoittelun lisäksi sydänkuntoutuksen avaintekijöitä ovat potilaan toimintakyvyn arviointi, fyysisen aktiivisuuden ohjaus, ravinto-ohjaus, painonhallinta, veren rasva-arvojen optimointi, kohonneen verenpaineen hoito, tupakoinnin lopettaminen ja psyykkisestä sekä sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtiminen. Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus alkaa jo sairaalassa yksilölliset tekijät huomioiden.
Tutkimuksissa vaikuttavaksi todettu sydänkuntoutus jää Suomessa usein toteutumatta.
Tämä voi johtua siitä, että kuntoutussuunnitelmaa ei tehdä tai suunnitelman toteutumisen konkretia on epämääräinen ja riittävä ohjaus ja seuranta puuttuu. Kuntoutussuunnitelmalla on arvoa paitsi kuntoutuksen käynnistäjänä myös kuntoutujan kuntoutukseen sitouttajana. Toisena syynä kuntoutuksen toteutumatta jäämiseen voi olla se, että hoitoketju katkeaa potilaan liikkuessa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä.
Uusin tutkimustieto osoittaa säännölliseen liikuntaan perustuvaan sydänkuntoutuksen olevan terveydenhuollon resursseja säästävää, kustannusvaikuttavaa toimintaa verrattuna tavanomaiseen jatkohoitoon. Säästöjä tuottaa muun muassa sairaalahoidon tarpeen vähentyminen.
Kuntoutuksella 22 miljoonan euron säästöpotentiaali
Yksi kahdeksasta kattavassa analyysissä mukana olleesta tutkimuksesta oli tehty Suomessa. Siinä liikunnallinen sydänkuntoutusryhmä käytti terveydenhuollon palveluita vuoden seurantajakson aikana keskimäärin 1 652 euroa potilasta kohden ja tavanomaisen jatkohoidon ryhmässä 2 629 euroa potilasta kohden. Säästöä sydänpotilaita koskevissa terveydenhuollon kuluissa saavutettiin jopa 37 prosenttia. Kustannuksina huomioitiin perus- ja erikoissairaanhoidon palvelut, työterveyshuollon palvelujen käyttö ja kuntoutuksen kustannukset vuoden mittaisen seurannan aikana.
Kun tämän tutkimuksen tietoa käytetään laskutoimituksen perusteluna, olisi laskennallinen säästöpotentiaali Suomessa vuositasolla noin 22 miljoonaa euroa.
On tärkeää tiedostaa, että avo- ja laitoskuntoutus parantavat yhtä tehokkaasti terveyteen liittyvää elämänlaatua ja sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä akuutin sydäntapahtuman jälkeen. Lisäksi digitalisaatioon ja teknologisiin ratkaisuihin perustuvat etäkuntoutuksen toimintamallit lisäävät fyysistä toimintakykyä ja potilaiden aktiivisuutta ja vähentävät esimerkiksi masennusoireita.
Siispä kysymme: onko meillä perustellusti olla varaa kuntouttamatta? Ja jos on, mihin nämä käytännöt perustuvat? Pelkästään sydänpotilaan akuutin vaiheen ongelmien ratkaisu ei riitä.
Apulaisprofessori Arto Hautala on fysioterapian ja kuntoutuksen apulaisprofessori Jyväskylän yliopistossa liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. on sisätautien professori ja kardiologian erikoislääkäri Itä-Suomen yliopistossa ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä.
