Seminaarinmäeltä alkaa puutarha, joka huokuu historiaa ja vie yhä opin tielle
Tarkkaavainen joukko astelee puutarha-asiantuntija Hanna Keljon perässä Seminaarinmäen kampuksella. Opastamallaan kierroksella Keljo johdattaa joukkoa tunnelmasta toiseen: vanhan koulupuutarhan vehreältä ja suojaisalta rinteeltä Villa Ranan pihamailta kuljetaan yliopiston juhla-aukiolle ja avaraan Aallonpuistoon.
Sen arkkitehti Alvar Aalto ja maisema-arkkitehti Onni Savonlahti suunnittelivat 1950-luvulla, ja se peruskorjattiin maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin suunnitelmin 2010-luvulla.
Kesän kynnyksellä Aallonpuistossa kukkivat valkoisin kukin ”John Downie” -paratiisiomenapuut. Valkoinen kukinta oli Aallon vaatimus, kun kasvivalintoja tehtiin. Vierelle kasvavat hyvää vauhtia uudet, pakkasvaurioiden paikalle istutetut kirsikkapuut.
”Näkymää kannattaa nousta katsomaan näkymään päärakennuksen vieritse kulkeville portaille”, Hanna Keljo antaa neuvon.
Kesän tullen Aallonpuistossa hehkuvat pensasruusut, syreenit, heidet ja hanhikit. Laajat perennaistutukset kampuksen kentän laidalla kukkivat läpi kesän.
Aallonpuistosta matka käy Normaalikoulun sivuitse Moirislammen suuntaan Seminaarinmäen korkeimmalle kohdalle, harjumetsän siimekseen. Vanhasta Seminaarinpuistosta muistuttavat jäljelle jääneet männyt, koivut, jalavat ja metsälehmukset.
Seminaarinpuisto perustettiin 1880-luvulla, ja puisto noudatteli luonnonmukaisen maisemapuutarhan ihanteita. Kaarevine kävelykäytävineen, Jyväsjärvi-näkymineen ja runsaine hedelmä- ja marjatarhoineen puisto oli monen mielestä 1900-luvun alkupuolella kaupungin kaunein.
Alkuperäinen maisemapuutarha on monelta osin väistynyt uudisrakentamisen tietä.
Nykyisellään Seminaarinpuisto on osa Jyväskylän yliopiston mittavaa kasvitieteellistä puutarhaa. Se perustettiin vuonna 1990 ja mukaan otettiin Mattilanniemen ja Ylistönrinteen kampusalueet. Puutarha levittäytyy kaikkiaan 36 hehtaarin alueelle.
Puutarhaopetus lähti liikkeelle Seminaarinpuistosta
Seminaarinpuisto on kasvitieteellisen puutarhan historiallinen ydin, josta myös koulupuutarha-aate lähti liikkeelle* 1800-luvun lopulta.
Seminaarissa koulutettiin kansakoulunopettajia, jotka valmistuttuaan veivät seminaarissa saamansa puutarhanhoidon opit eri puolille maata.
Runsas puutarha tuotti satoa myytäväksi asti. Oppia kertyi esimerkiksi marjojen ja hedelmien viljelystä, jota pidettiin tärkeänä taitona: parhaimmillaan puistossa oli yli 1000 marjapensasta ja satoja hedelmäpuita.
Tällä hetkellä opetuspuutarhan ajoista muistuttavat uudet, isot kasvatuslavat Villa Rana -rakennuksen pihassa. Ne ovat jo puretun kasvihuoneen paikalla. Niissä kasvaa nyt Kuokkalan kartanosta lahjoituksena saatu yrtti- ja perennakokoelma.
Puutarhasta saa yhä tärkeää kasvioppia
Puutarhaopetus loppui Jyväskylän yliopistossa 1960-luvulla, kasvihuonekin on purettu Villa Ranan pihalta, mutta yliopiston puutarhassa kävijä pääsee yhä kasviopin tielle.
Puutarha on mainio paikka opetella kasvilajeja: kasvitieteellisen puutarhan kokoelma sisältää yli 570 lajia, lähes 20 000 kasviyksilöä. Kasvien juurella on nyt toistasataa kylttiä paikallaan nimeämässä kokoelmaan erilaisin periaattein valittuja kasveja.
ylläpitää kasvikokoelmia. Kokoelmat muodostavat Jyväskylän yliopiston elävien kasvien kokoelman.
Puutarhan kasvikokoelmassa on historialliset kerrostumansa, ja eri puolilla puutarhaa vaalitaan kasveja erilaisin periaattein.
Seminaarinpuistossa kasvaa vanhan opettajaseminaarin aikakaudella käytettyjä kasveja. Aallonpuistossa puolestaan suositaan alkuperäisten suunnitelmien mukaisia 1950-70 -luvun kasveja.
Mattilanniemen puistoalueella esillä ovat 1980-luvun viherrakentamissa suositut kasvit. Ylistönrinteellä viihtyy ainutlaatuinen suomalaisten luonnonkasvien kokoelma.
Otetaanko kokoelmiin koko ajan uusia kasveja?
”Kokoelmia ei tällä hetkellä aktiivisesti kasvateta, vaan olemme keskittyneet olemassa olevan kokoelman turvaamiseen. Toimimme aina viheralueen kehitystarpeen mukaan. Eli jos ja kun alueilla tehdään uudistustöitä, niin silloin toki kasvitieteellisen puutarhan kokoelmia myös kasvatetaan mahdollisuuksien mukaan.”
Kasvitieteellinen puutarha poikkeaa muista Suomen kasvitieteellisistä, sillä kasvikokoelmat sijaitsevat käyttöviheralueilla.
”Tällä hetkellä näyttää siltä, että muun muassa Ylistönrinteelle ollaan saamassa uusia istutusalueita ja näin ollen saadaan myös kasvikokoelmaa kartutettua. Parhaillani työstän alueiden suunnitelmia”, sanoo Hanna Keljo.
Mattilanniemen ja Ylistönrinteen puistoissa erilaiset tunnelmat
Mattilanniemen puistoalueella esillä on kaupunkien viherrakentamisessa 1980-luvulla suosittuja kasveja. Kasveja on valittu puistoon myös kokeilu- ja tutkimusmielessä: mitkä lajit ja lajikkeet kestävät Keski-Suomen leveyksillä ja kaupungeissa?
Mattilanniemen puisto on rakentunut vaiheittain vuodesta 1984 alkaen. Lajeja ja lajikkeita puistossa on kaikkiaan yli 250 eli lähes puolet kasvitieteellisen puutarhan lajeista.
Puustoon kuuluu muutamien erikoisuuksien lisäksi muun muassa siperianpihtoja, serbiankuusia, lehmuksia, pihlajia, metsä- ja mongolianvaahteroita. Pensaskokoelmaan kuuluu angervoja, sinikuusamia, monia pienempiä havukasveja, hortensioita ja kokoelma erilaisia pensashanhikkeja jasmikkeita. Puistossa voi ihastella näyttäviä kookkaiden perennojen, nauhusten ja kuunliljojen istutusryhmiä.
Alueella kasvavat muun muassa tiettävästi Suomen pohjoisimmat satoa tuottavat saksanpähkinät.
Ylistönrinteen puutarhassa teemana on lehtokasvillisuus. Alue rajautuu luonnontilaiseen lehtometsään. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan rakennusten lomassa kasvavat kotimaiset lehtokasvit kuten saniaiset, kielot, konnanmarjat, tädykkeet, keltakurjenmiekat, kevätesikot, kynä- ja vuorijalavat, orapaatsamat, katajat ja pähkinäpensaat.
Valtaosa Ylistön kasveista on istutettu 1990-luvulla.
Kasvitietellisellä puutarhalla on uusia tavoitteita
Seminaarinmäen luontoarvot ovat merkittävät. Puutarhan suojissa elää paljon lintuja sekä monia uhanalaisia hyönteis- ja kasvilajeja. Seminaarinmäki on myös vaarantuneeksi luokiteltavan liito-oravan pesintäaluetta.
Jyväskylän yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa puutarhan- ja luonnonhoidolla on uusiakin tavoitteita.
”Puutarhassa vaalimme kestävän kehityksen periaatteita. Alueella on useita lahopuukohteita ja niittyjä edistämässä kasvi- ja hyönteislajistoa”, Hanna Keljo sanoo.
Uusia niittykohteita on eri puolilla kampusaluetta. Hanna Keljo vinkkaa käymään kesällä vaikkapa kirjasto Lähteen takana nousevassa rinteessä.
”Siellä on aivan upea niitty päivänkakkaroineen, ahdekaunokkeineen ja tulikukkineen. Rinteen yhteydessä on myös monilajinen, dynaaminen pensasistutus sekä lahopuuaita.”
Seminaarinmäen alue kuuluu nykyään Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen RKY-rekisteriin. Se sai Euroopan komission myöntämän Euroopan kulttuuriperintötunnuksen vuonna 2022 ensimmäisenä kohteena Suomessa ja Pohjoismaissa.
Puutarhuri Hanna Keljon vinkit kierrokselle
Hanna Keljo työskentelee suunnittelijana Jyväskylän yliopiston tiedemuseossa. Hän on koulutukseltaan maisemantutkija (FM), maisemasuunnittelija ja puutarhuri. Hän on opiskellut myös taidehistoriaa ja museologiaa Jyväskylän yliopistossa ja tehnyt museotöitä.
Kun Seminaarinmäen puutarhan peruskorjaukset ja kunnostukset alkoivat 2010-luvun alussa, Keljo oli mukana töissä puutarhurina.
Millaiselta työ kulttuurihistoriallisesti tärkeässä paikassa tuntuu?
”Ehdottomasti merkitykselliseltä ja inspiroivalta. Kulttuuriympäristöjen parissa tehty työ on aina ollut lähellä sydäntäni, ja Seminaarinmäelle on ollut ihana palata”, sanoo Hanna Keljo.
Kun saavut kesällä *, voit ottaa avuksesi Seminaarinmäen omatoimikierrokselle suunnitellun *. Kierrä kävellen koko puutarhakierros tai kurkista kuusi Hanna Keljon valitsemaa tärkeää kohdetta (numero perässä kertoo kohteen sijainnin kartalla).
1. Villa Ranan puutarha (kartalla: 2)
”Tuomen kukinnan aikaan keväällä ja vanhojen pionien kukkiessa keskikesällä. Puutarhan riippukeinuissa voi ottaa vaikka nokoset omenapuiden katveessa!”
2. Perinneperennoista kiinnostuneille: puutarhurin talon istutusallas (8)
”Puutarhurin talon istutusallas ja pihassa sijaitsevassa syreenimajassa kasvavat perennat, joilla on kaikilla kasvitieteellisen puutarhan nimikyltit.”
3. (9)
”Oppio-rakennuksen edustalla kasvavat yliopiston ja kasvitieteellisen puutarhan nimikkopuut”
4. (4 ja 5)
”’John Downie’ -paratiisiomenapuiden kukinnan aikaan alkukesällä ja keskikesästä pensasruusujen kukinnan aikaan.”
5. Kukkaniitty Pitkäkadun vanhojen sairaalakiinteistöjen takana (Liikunta-rakennuksen takana)
”Köyhänlammen vieritse Hippokselle päin menevän kävelytien vieressä on hieno ja kookas kukkaniitty! Niitty on upeimmillaan kurjenpolvien kukinnan aikaan juhannuksen tienoilla.”
6.
”Mattilanniemen kiinteistöjen sisäpihalta löytyy viehättäviä, viileitä ja varjoisia kolkkia suihkulähteineen, jossa voi hengähtää hellepäivänä ja ihastella samalla kuunlilja-, hortensia- ja nauhuskokoelmia. Samalla reissulla voi pulahtaa vaikkapa viereiseltä Jyväsjärven uimarannalta veteen.”
