Suosittu luontomuseo on empatian asialla – Oikean eläimen lumous säilyy
Oikean eläimen näkemisen lumous on pysyväistä, se käy ilmi Jyväskylän yliopiston luontomuseossa Harjun huipulla. Näyttelyssä kävijä astuu talvisen luonnon elämänmenoon, kulisseissa museotyön ammattilaiset auttavat monenlaisin toivein lähestyviä tiedonetsijöitä. Museosta lähtee karvatupsu, kasvinäyte tai käkikokoelma lainaan tutkijalle. Hiljattain matkaan pakattiin liito-oravan dna:ta.
Heimo-hirven sarvien edessä pitkäkin katsoja nostaa katsetta ylös. Saattaapa joku miettiä, miten lähelle viitsii mennä. Vitriinin takana kaksi sutta mittailee tosiaan, toinen hampaitaan näyttäen. Saalistako odottaa lumisella kalliolla makaava ilves?
historiallisen Harjun laella Jyväskylässä on Keski-Suomen luonnon näyteikkuna. Sen kokoelmiin näytteeksi eläimet päätyvät erilaisista syistä. Heimo-hirvi asteli aikanaan Multian Isojärvellä, ilves jäi auton alle Kuhmoisissa. Sudet päätyivät konservaattorin pöydälle Ähtärin ja Ranuan eläintarhoista.
Ajan lentoa nähneen pensastaskun piirteitä painoivat mieleensä jo opettajaseminaarin opiskelijat 1860-luvulta alkaen.
"Museoon päätyneillä eläimillä on kiinnostavat tarinansa, ja lähes poikkeuksetta eläimet ovat löytyneet syystä tai toisesta kuolleena luonnosta", kertoo museopedagogi, suunnittelija Jonna Timonen Jyväskylän yliopiston tiedemuseosta.
Luonnon eläinten näkemisen lumous on pitänyt pintansa ajan saatossa – museossakin.
”Oikean eläimen näkeminen oikeasti on aina elämys. Se myös lisää empatiaa luontoa kohtaan”, sanoo Timonen, joka on seuraillut tuhansien koululaisten käyntejä museossa.
Ajatuksen jakaa Kypärämäen koulun luokanopettaja Marjo Virtanen, joka vieraili museossa ekaluokkansa kanssa helmikuussa.
”Miljöö on tärkeä, tänne tullaan kuin luonnon keskelle.”
Nimekkäiltä lahjoittajilta kokoelmia museoon
Luontomuseon kokoelma on karttunut noin 160 vuoden aikana alkaen opettajaseminaarin opetuskokoelmista. Nyt siihen kuuluu yli 320 000 näytettä: nisäkkäitä, hyönteisiä, kasveja ja lintuja muun muassa.
Joka vuosi näytteitä saadaan lisää, muutamia satoja tai jopa tuhansia.
Valtaosa näytteistä on hyönteisiä ja perhosia, niitä on vitriineissä ja kellarikerroksen kokoelmatiloissa kaikkiaan lähes 200 000. Putkilokasveja kokoelmassa on 68 000, sammalnäytteitä on 13 000 ja saman verran sieniä.
Eksoottisimpia näytteitä ovat ehkäpä norsun poskihammas, vyötiäisestä tehty pieni kori, saharauskun kuono ja mikroskooppipreparaatteina säilötyt pikkiriikkiset karhukaiset.
Historian saatossa kokoelmaa on kartuttanut esimerkiksi Jyväskylän seminaarin perustaja Uno Cygnaeus ja presidentti Mannerheimin Ǿä Carl Gustaf Mannerheim, joka lahjoitti museolle kovakuoriaisnäytteitään. Pastori, kasvitieteilijä Lars Levi Laestadius puolestaan lahjoitti keräämänsä kasvikokoelman.
Mahtaako Harjun huipulla Vesilinnassa olla nyt Suomen tai jopa maailman suurin Keski-Suomen näytteiden kokoelma?
”Varsinaista tutkimusdataa ei ole siitä, miten paljon keskisuomalaisen luonnon näytteitä on myös muissa Suomen, saati maailman, museoissa. Joka tapauksessa luontomuseo kokoelmineen, näyttelyineen ja tiedekasvatustoimintoineen on merkittävä keskisuomalaisen luontotietouden tutkimusinfrastruktuuri ja oppimisympäristö”, Jyväskylän yliopiston tiedemuseon intendentti Tanja Koskela sanoo.
Kokoelma on myös tuntemattoman tulevaisuuden tutkimuspankki
Keskisuomalainen luonto hahmottuu luontomuseossa talvisena elämänmenona, petoeläiminä, vesistöinä, metsinä, soina ja geologiana. Siihen aikaan, kun näyttely rakennettiin ja avattiin vuonna 2002, ajankohtaisia olivat myös paikalliset ympäristöongelmat: näyttelyssä on esillä esimerkiksi saastunutta Päijännettä.
Perusnäyttely on nimeltään Perintönä ympäristö ja sen rinnalla esillä on vaihtuvia näyttelyitä kuten valokuvanäyttelyjä.
Suurelle yleisölle näkymätöntä työtä tehdään kokoelmatiloissa ja muissa museon työtiloissa.
Museon kokoelmat ovat luonnontutkijoiden aarreaitta, josta vain murto-osa on tuotu esille yläkerran näyttelyyn. Niiden avulla voidaan tutkia esimerkiksi lajien levinneisyyksiä, lajinsisäistä vaihtelua tai polveutumishistoriaa.
Kokoelmilla on arvoa siinäkin, että vielä ei edes tiedetä, mitä kaikkea niistä pystytään tai halutaan tulevaisuudessa tutkia.
“Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten meillä ei ollut hajuakaan siitä, että kokoelmanäytteistä voidaan tehdä esimerkiksi hyvinkin erilaisia dna- eli perintötekijäainekseen liittyviä tutkimuksia jopa kuivatuista herbaarionäytteistä”, sanoo Tanja Koskela.
Kokoelma karttuu yhä, .
Millaisen näytteen tai kokoelman kanssa keräilijän kannattaa ottaa luontomuseoon yhtyettä?
“Periaatteellista estettä ei ole millekään näytteelle. Jos näytteiden löytötiedot kuten aika ja paikka ovat tiedossa, eivätkä näytteet ole pilaantuneita tai muutoin tuhoutuneita, kannattaa tarjota lahjoitusta museolle”, neuvoo luontomuseon museoamanuenssi Jyrki Torniainen.
Mitä tarkemmat tiedot näytteestä on, sitä enemmän hyötyä siitä on tutkimukselle ja opetukselle.
Käkikokoelma matkaa Helsinkiin ja kalliosara meni Kanadaan
Museon kokoelmaan päätyvät näytteet eivät ole aina kokonaisia eläimiä tai kasveja. Museoamanuenssi Jyrki Torniaisen työtä on arvioida, missä muodossa näyte on tarkoituksenmukaista kokoelmaan ottaa.
Yhtä kokoelmahuonetta museon väki kutsuu kodikkaasti ”nahkavarastoksi”. Pöydillä ja hyllyillä on täytettyjä eläimiä. Vieri vieressä on pahvisia arkistolaatikoita, joihin kurkistamalla selviää, millaiset näytteet museoon kelpaavat. Laatikoissa on lintujen siipiä, eläinten kynsiä ja kokonaisia nahkoja tai osa nahasta.
Kun museoon tarvitaan konservoitu eläin, työ tilataan ammattikonservaattoreilta tai muilta luonnontieteellisiltä museoilta. Omaa konservaattoria ei museolla enää ole.
Museon näytteistä ja tiedoista ovat kiinnostuneita tutkijat muut museot. Yhteyttä otetaan monenlaisin toivein: kysytään näytteiden keruutietoja, kokonaista näytettä tai näytteen osaa tutkittavaksi.
Näytteistä voidaan tehdä esimerkiksi ympäristömyrkky-, isotooppi- tai DNA-tutkimuksia.
”Voimme lähettää vaikkapa tupsun karvaa analysoitavaksi. Joitakin vuosia sitten lähetimme herbaarionäytteen kalliosarasta tutkijalle Kanadaan. Hän pyysi ja sai luvan myös ottaa pienen palasen kasvin lehdestä DNA-analyyseihin sarakasvien taksonomiaan ja levinneisyyshistoriaan liittyviä tutkimuksiaan varten”, kertoo Tanja Koskela.
Hiljattain eräs tutkimusryhmä Helsingistä pyysi museon käkikokoelmaa tutkimuksiinsa. Ryhmä selvittää, onko ruskeanvärisillä käkinaarailla harmaisiin naaraisiin verrattuna yhtä hyvät mahdollisuudet onnistua sujauttamaan munansa isäntälintujen pesiin.
Oulun yliopiston tutkimusryhmä puolestaan pyysi juuri mittauksia varten kokoelmien liito-oravanahkojen dna:ta. Tarkoituksena on selvittää maisematason geneettistä rakennetta ja liito-oravien suojelukysymysten uudelleenasettelua.
Kolmannes näytteistä digitoitu
Museoaineiston keruudokumenteista tietoa siirtyy digitaaliseen muotoon joka päivä. Nyt digitoituna on noin kolmannes Jyväskylän luontomuseon kokoelmanäytteistä.
Digitoiduista kokoelmista tieto päätyy myös suuren yleisön vapaasti käytettäväksi Laji.fi -verkkopalvelun kautta .
Luontomuseo on myös mukana Suomen Akatemian rahoittamassa Suomen lajitietokeskus – FinBIF –hankkeessa, jossa kiihdytetään lajitiedon digitointia, kokoamista ja avointa jakelua tutkimuksen, hallinnon, opetuksen ja liike-elämän tueksi.
Näytetietojen digitointi vaatii salapoliisityötä ja -asennetta. Etiketeistä on osattava lukea koukeroista käsialaa, jopa pikakirjoitusta ja tulkita muuttuvien kuntarajojen aikana keruupaikkatietoja, jotta näytteelle saadaan oikeat karttakoordinaatit.
”Tässä taannoin yksi henkilö muisti lähes kolmenkymmenen vuoden takaa keräämänsä sammalnäytteen keruupaikan niin tarkasti, että näytteelle saatiin kuin saatiinkin karttakoordinaatit”, kertoo Tanja Koskela.
Suosittuun museoon pääsee myös digitaalisesti
Luontomuseo on yksi Suomen yhdeksästä luonnontieteellisestä museosta ja Jyväskylän suosituimpia museoita. Viime vuonna museossa kävi lähes 27 500 kävijää. Kävijäennätyksensä se rikkoi juuri ennen koronan alkamista vuonna 2019, jolloin kävijöitä oli yli 31 500. Jyväskylän Taidemuseossa kävijöitä oli viime vuonna 38 000.
Se on osa ja , joka luonnon ohella esittelee laajasti yliopiston ainutlaatuista kulttuuriperintöä erilaisin näyttelyin ja kokoelmin.
Tiedekasvatusta tiedemuseo tarjoaa nyt myös digitaalisesti. Museoon pääsee nyt . Päiväkotilaiset ja koululaiset voivat poimia.
Toivoa ja vaikuttamista mukaan uuteen näyttelyyn
Tulevina vuosina luontomuseon jo yli 20 vuoden ikäistä perusnäyttelyä on tarkoitus uudistaa. Suunnitelmat sitä varten on jo tehty. Aikataulusta ja rahoituksesta ei ole päätöksiä.
”Tärkeä näkökulma uudessa näyttelyssä on myös tieteellisen tiedon tuottamisen prosessin avaaminen”, sanoo Tanja Koskela.
”Uudessa näyttelyssä esillä on planetaarinen hyvinvointi ja se, miten ympäristössä kaikki kytkeytyy kaikkeen. Esitellään ilmastonmuutosta, evoluutiota ja luonnon monimuotoisuutta. Tärkeää on myös välittää toivoa ja muutoksen mahdollisuutta. Kävijälle tuodaan esille erilaisia asioihin vaikuttamisen keinoja”, sanoo Jonna Timonen.
