Raakkuvesien uudet toivot syntyvät Konneveden tutkimusasemalla
Raakulle sopivat joki- ja purovedet ovat käyneet Suomessa vähiin.
Raakku eli jokihelmisimpukka on kärsinyt monesta syystä. Moni perinteinen raakkujoki on padottu ja se on estänyt raakun lisääntymiselle välttämättömien lohikalojen nousun. Raakkuja on kurittanut myös joki- ja purovesien liettyminen: raakku pärjää vain sorapohjaisissa vesissä, joissa vesi virtaa kirkkaana ja hapekkaana.
Liettyneessä pohjasorassa vesi ei virtaa ja raakunpoikasten kidukset menevät hienojakoisesta maa-aineksesta tukkoon.
Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla aloitettiin toimet raakkujen pelastamiseksi vuonna 2016. Ensimmäinen erä huonoon kuntoon päässeitä satavuotisia raakkuyksilöitä tuotiin asemalle kasvatusaltaisiin elpymään Mustionjoesta ja Ähtävänjoesta.
Sen jälkeen tulijoita on riittänyt: nyt altaat ovat täynnä, eikä tilaa tällä hetkellä ole uusille raakkupopulaatioille. Kuntoutuneet raakut lisääntyvät nyt vauhdilla: raakunpoikasia syntyy joka vuosi runsaasti.
Työ on ainutlaatuista, sillä aseman laitoskasvattamo on ainoa Suomessa.
Konnevedelle raakkuja on tuotu kaikkiaan jo 12 joesta tai purosta eri puolelta Suomea.
Suurta voitontunnetta aseman henkilökunta koki, kun ensimmäiset Konnevedellä syntyneet poikaset palautettiin kotijokeensa kesällä 2021.
”Kun poikaset viedään jokioloihin, ne ovat jo topakoita ja oppineet syömään. Palautus tapahtuu soralaatikoissa. Poikaset elävät alkuun laatikon turvassa”, kertoo tutkimuskoordinaattori Heidi Kunttu Jyväskylän yliopistosta.
Kunttu on molekyylibiologi ja työskentelee professori Jouni Taskisen tutkimusryhmässä. Hän on seurannut raakkujen elämää Konnevedellä nyt kolme vuotta. Valtaosa Konneveden raakkujen kuntouttamisesta ja tutkimisesta tehdään tällä hetkellä LIFE Revives -hankkeen rahoittamana.
Kovaa työtä asemalla – ja vilskettä syntymissä
Suomessa on arvioiden mukaan jäljellä enää noin 150 raakkujokea.
Tutkijana Heidi Kuntulle on kehittynyt jokiemme uhanalaiseen simpukkaan kiintymyssuhde. Se syntyi kesällä 2021, kun hän hoiti pieniä raakkupoikia Konnevedellä.
”Minulle raakut ovat persoonia, jotka hengailevat siellä altaassa”, Kunttu kuvailee.
Tutkimusasemalla raakkujen hoitaminen on kovaa ja ympärivuorokautista työtä.
”On huolehdittava, että altaissa olot pysyvät koko ajan lajille sopivina. Veden on oltava hapekasta, leväravintoa on oltava tasaisesti tarjolla ja virtausolosuhteiden tulee olla optimaaliset”, kertoo Kunttu.
Sen verran suotuisat olot ovat Konnevedellä olleet, että vanhat raakut ovat kuntoutuneet ja ryhtyneet lisääntymään menestyksekkäästi. Raakunpoikia syntyy aseman suojissa vuosittain kymmeniätuhansia.
Hyvän poikasvuoden jälkeen raakku saattaa kerätä pari vuotta voimia, kertoo Kunttu.
Syntymän jälkeen raakun toukka, glokidio, kiinnittyy lohen tai taimenen kiduksiin kehittymään vuoden ajaksi.
”Ja kun ne sieltä pudottautuvat, ne ovat alle millimetrin mittaisia. Silmin toukat näyttävät hiekanjyviltä, mutta mikroskoopilla katsottuna ne ovat jo pieniä simpukoita. Kun poikaset palautetaan jokiveteen, ne ovat hieman alle kolmen millimetrin kokoisia”, kertoo Heidi Kunttu.
Viisi tärkeää asiaa raakusta
Tutkijoiden yössä yleisöllä on tilaisuus nähdä pieniä raakkupoikia mikroskoopin läpi Jyväskylän yliopistossa. Esillä on myös järvisimpukoita, jotka näyttävät, miten vesi niiden käsittelyssä puhdistuu.
Raakkututkijat kertovat raakkujen elämästä bio- ja ympäristötieteiden laitoksella Ylistönrinteellä. Vanhat ja arvokkaat elävät raakut sen sijaan oleilevat rauhassa kasvatusaltaissaan Konnevedellä. Niitä ei Jyväskylään kuljeteta.
Heidi Kunttu arvelee, että suuresta mediahuomiostaan huolimatta jokivesien ikivanha asukki ei ole monellekaan tuttu eläin. Kuntun mielestä jokaisen pitäisi tietää raakuista ainakin nämä viisi asiaa:
Raakun elämä on hidasta, mutta vettä se puhdistaa vauhdilla |
|
| 1 | Suomessa raakku rauhoitettiin 1955. Se on äärimmäisen uhanalainen. Suomessa on arvioiden mukaan noin 150 jokea, joissa raakku vielä elää. Vain noin kymmenessä niistä uudet ikäluokat jäävät eloon. |
| 2 | Raakku on tärkeä sateenvarjolaji. Yksi raakku puhdistaa kiduksillaan vettä jopa 50 litraa päivässä. Raakku luo näin monille muille eliöille suotuisan elinympäristön. Raakusta on apua esimerkiksi kaloille: kun raakku syö, se sylkäisee ylimääräiset joen pohjaan hyönteistoukille ja siitä kalojen ruuaksi. |
| 3 | Raakku on hyvä indikaattorilaji. Jos joessa on raakkuja, muillakin lajeilla on hyvät olosuhteet. |
| 4 | Raakku on pitkäikäinen laji. Vanhimmat löydetyt yksilöt ovat olleet jopa 280-vuotiaita. Sen elämänvaiheet ovat myös hitaita: Kestää viidestä kuuteen vuotta, ennen kuin nuori raakku edes kurkistaa kuorestaan makoillessaan joen pohjan sorassa. |
| 5 | Jos löydät raakun, siihen ei saa koskea. Rauhoitettuja ovat myös raakun jäänteet eli joesta löytyviin raakun kuoriin tai kuoren palasiin ei niihinkään saa koskea. |
