Arja Sääkslahti: ”Lapsi ei ole lajia varten, vaan liikunta lasta varten”
Koululiikunta herättää ajatuksia, mielipiteitä ja muistoja. Tämän päivän liikunnanopetuksessa pohdiskellaan hyvin erilaisia kysymyksiä kuin takavuosina. Tuntien tavoite on, että kaikki voisivat tuntea olevansa päteviä ja hyviä, sanoo liikuntapedagogiikan apulaisprofessori Arja Sääkslahti.
Aikuisen ääni kantautuu keskipäivän pikkupakkasessa kentän keskeltä, ja pari tusinaa toppavaatteisiin sonnustautunutta lasta potkii luistimilla vauhtia ja liukuu muovikartioiden lomitse kädet viuhuen. Toiset menevät vauhdilla, toiset tarkasti.
Ulkoliikuntaa ei Suomessa säikähdetä. Se on vuoden ympäri iso osa kaikenikäisten koululaisten liikuntatunteja.
Suomalainen liikunnanopetus on monipuolisuudellaan kansainvälisesti tarkasteltuna poikkeuksellista. Samalla oppiaine on aikojen saatossa elänyt ja muovautunut ympäröivän maailman kanssa.
Vajaa vuosisata sitten sota-ajan varjo ylsi myös koululiikunnan ylle, ja noihin aikoihin liikunnanopetuksella pidettiin silmällä oppilaiden maanpuolustuskuntoa. Rauhanaikana painopiste siirtyi urheiluun, ja Suomessa liikuntalajit ovatkin olleet koululiikunnassa isossa roolissa. Lajilähtöisyyden aikoina liikuntakasvatuksen tavoitteena on ollut oppia liikuntaan ja oppia liikunnan avulla. Nyt tavoite on oppia liikkumaan.
Tämän päivän nuorille aikuisille voikin tulla yllätyksenä, että lajikeskeisyydestä on päästetty irti.
”Lapsi ei ole lajia varten, vaan liikunta sen eri muodoissa on lasta varten. Koululiikuntatunneilla tavoitellaan sitä, että lapsi tai nuori löytää oman tapansa liikkua ja nauttia liikunnasta”, apulaisprofessori Arja Sääkslahti tiivistää liikunnanopetuksen toimintaperiaatteita.
Sääkslahti työskentelee Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja hänen työtään on muun muassa uusien liikunnanopettajien opettaminen. Sääkslahden erityisalaa on lasten motorinen kehitys ja fyysinen aktiivisuus sekä lasten liikuntakasvatus. Hän on mukana monilla foorumeilla ja aitiopaikalla aistimassa yhteiskunnan tunnelmia siitä, mihin suuntaan koululiikuntaa on vietävä.
Liikunta on hyvinvointioppiaine
Vallitsevan, vuonna 2014 julkaistun perusopetuksen opetussuunnitelman mukaisesti liikunnanopetuksen tarkoitus on opettaa ylläpitämään ja kehittämään fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä edistämään hyvinvointia. Liikuntatunnilla tunnistetaan, mitä liikunta on, miten liikutaan ja miten siihen voi vaikuttaa.
Liikunnanopetuksen tehtävä on vahvistaa yksilön fyysisiä valmiuksia ja motorisia taitoja sekä tukea toimintakykyä kokonaisvaltaisesti. Oppilaita opetetaan liikkumaan erilaisissa ympäristöissä: eri vuodenaikoina, sisällä ja ulkona, erilaisilla alustoilla. Tavoitteena on, että kaikki voisivat tuntea olevansa päteviä ja hyviä jossain, Sääkslahti kertoo.
”Liikuntatunneilla opitaan tunnistamaan, miten liikunta tai liikkumattomuus vaikuttaa omaan oloon. Miltä tuntuu, kun lihakset ovat rennot tai dynaamisessa työssä. Koulupäivinä istutaan paikallaan pitkiä pätkiä, joten passiivisista jaksoista palautuminen on tärkeää.”
Tutkimusten kautta tiedetään, että liikkuminen tukee muidenkin oppiaineiden oppimistuloksia. Hyötyjä on heille, jotka kaipaavat liikunnan tuomaa virkistystä, sekä heille, jotka haluavat päästä purkamaan energiaa ja sitä kautta ehkäpä pystyvät keskittymään tunneilla paremmin.
Liikuntatunnilla taistellaan ulkonäköpaineita vastaan
Koululiikuntaan vahvasti liittyvä sosiaalinen ulottuvuus tunnistetaan opetussuunnitelmatasolla aiempaa paremmin ja opettajia koulutetaan ottamaan tämäkin ulottuvuus paremmin työssään huomioon.
Sosiaalinen puoli näkyy oppilaan suhteessa muihin ihmisiin, kun tehdään yhdessä ja tunnetaan kuuluvamme joukkoon. Siihen liittyy myös muiden suhde oppilaaseen: arvostetaanko minua omana itsenäni, onko tunneilla hyvä ja turvallinen olo sekä tunnenko autonomiaa: voinko valita?
Paine omasta kehosta saattaa syntyä esimerkiksi sosiaalisen median aiheuttamista epärealistisista odotuksista, ja liikuntatunnilla keho on näkyvimmillään.
”Lapsilla ja nuorilla on tästäkin näkökulmasta jäätävän kovat paineet, ja taistelemme tätä painetta vastaan. Liikuntatunti voisi olla paikka, jossa voi kokea positiivisesti oman kehon; sen, että keho on sopiva, hyvä ja taitava.”
Liikuntatunneilla opettajan on osattava huomioida myös monikulttuurisuuteen liittyvät ulottuvuudet. Monikulttuurisuus on ollut ajankohtainen asia pääkaupunkiseudun opetuksessa jo pitkään, ja viime vuosina aihe on noussut keskeisemmäksi myös muualla Suomessa. Suurin kysymys on, miten monikulttuurisuutta voitaisiin hyödyntää kouluissa paremmin. Paljon on opittavaa, sanoo Sääkslahti.
Jos on hyvä sellaisena kuin on, miten liikuntaa arvioidaan?
Liikunnan arviointi perustuu opetussuunnitelmassa määriteltyihin tavoitteisiin ja siihen, miten opetuksen tavoitteissa edistytään. Arviointiperusteet on päivitetty viimeksi peruskoulun OPSissa vuonna 2014 ja niitä on täydennetty eri arvosanojen tarkemmilla kuvauksilla sen jälkeen.
Iso tavoite on oppia liikkumaan. Kuten aiemmin esiteltiin, liikunnanopetus kattaa niin fyysisen, sosiaalisen kuin psyykkisen toimintakyvyn ulottuvuuden.
”Jokainen edistää omaa fyysistä toimintakykyään omista lähtökohdistaan. Arvioinnin kohteet syntyvät siitä, miten oppilas on edistynyt tunneilla motorisissa perustaidoissaan, miten hän toimii liikuntatunneilla, miten hän on vuorovaikutuksessa muiden kanssa, miten hän kantaa oppimistilanteissa vastuuta.”
”Arvioinnissa tarkastellaan, miten lapsi tai nuori on oppinut asioita ja miten hän osoittaa opittua liikuntatuntien aikana”, Arja Sääkslahti kiteyttää tavoitteet.
Meillä kaikilla on hyviä ja huonoja päiviä, eikä liikuntanumero romahda siihen, että välillä sähly ei maistu. Tunneilla kyllä näkyy liikunnan vapaa-ajan harrastuneisuus, mutta vapaa-ajan tekeminen ei kouluarviointiin suoraan vaikuta, sillä kuntotaso ei numeroa määrittele.
Opettajan osattava luoda sopiva ilmapiiri tunneille
Sääkslahti toivoo, että vanhemmat malttaisivat uskoa siihen, että asiat ovat muuttuneet.
”Lasten vanhemmilla voi olla omista kokemuksista kummuten käsitys, että liikuntatuntien arvosana perustuu kuntotesteihin; että tehdään testit, katsotaan taulukosta tulos ja siitä tulee numero. Tässä kohtaa pitää kuitenkin mainita, että liikuntatunneilla tehtävien Move!-mittausten tulokset eivät vaikuta – eivätkä saa vaikuttaa – arvosanaan.”
Sääkslahti toivoo, että vanhemmat eivät siirtäisi mahdollisia omia kielteisiä kokemuksiaan lapsille.
”Minua harmittaa, että jos vanhemmalla on vahvoja kielteisiä mielikuvia omista nuoruuden liikuntatunneista, hän saattaa markkinoida lapselle etukäteen, että liikuntatunnit ovat ikäviä. Tässä viedään lapselta mahdollisuus kokea ja ajatella itse.”
Move! -mittaustilanteiden vaikutuksia oppilaisiin on tutkimuksin selvitetty. Osaa testit motivoi ja osaa jännittää.
”On luonnollista, että kun haluaa yrittää parastaan, niin jännittää. Siksi opettajan on tärkeää tietää, miten tällainen ilmapiiri käsitellään. Kouluttamalla ja täydennyskouluttamalla opettajia voimme lisätä keinoja, joita käyttämällä oppilaille ei pääsisi syntymään epämukavia tilanteita.”
Samalla tavalla kuin oppilaille koulumaailman kulttuuri on jatkuvassa muutoksessa, myös opettajat kartuttavat tietoja ja taitoja sen mukaan, mitä työelämä tuo tullessaan ja mihin töihin päätyy.
Tutkimusten mukaan yleinen ilmapiiri liikuntatunneilla on erittäin hyvä. Liikunta on edelleen yksi koulun pidetyimmistä oppiaineista – vaikka koulukohtaista vaihtelua on.
”Liikuntatunneilla ei ole tilannetta, etteikö mitään osaisi."
"Esimerkiksi oppilaalle, jolla on vaikeuksia keskittyä muiden oppiaineiden tunnilla, voi liikunta olla tietynlainen koulupäivän henkireikä. Ja toisaalta jos joku liikuntamuoto ei ole omaan makuun, pätevyyden kokemukset voi tuntea jossakin toisessa liikuntamuodossa.”
Opetusalan haasteet näkyvät myös liikunnanopettajien keskuudessa
Opetusala on kansallisesti suuren haasteen edessä: päteviä opettajia ei ole riittävästi ja koulutettuja opettajia vaihtaa alaa.
”Alakoulussa tämä näkyy selvimmin. Liikunta on vain pieni osa luokanopettajakoulutusta ja liikuntapedagogiikan osaamisessa on alakoulussa valtavaa vaihtelua. Varhaiskasvatuksessa liikkumisessa on käynnissä hyvä pöhinä, ja tämän haluttaisiin jatkuvan myös alakouluun.”
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa opettajankoulutuslaitoksia tuetaan lisäämään luokanopettajien liikuntapedagogisia taitoja. Uusi avaus on keväällä 2023 ensi kertaa yhteishaussa oleva uusi liikunnan- ja luokanopettajakoulutuksen yhdistävä LiikLo-koulutus. Koulutus yhdistää liikunnan- ja luokanopettajakoulutukset ja antaa kelpoisuuden toimia sekä liikunnan aineenopettajana että luokanopettajana.
Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tutkitaan ja seurataan, mitä liikunnanopettajakoulutuksella pystytään työkentälle antamaan. Opetusalalla on yleisesti pulaa pätevistä opettajista, mutta liikuntapedagogiikan ala on pysynyt Jyväskylän yliopiston suosituimpien hakukohteiden joukossa.
Tulevien liikunnanopettajien kiinnittymistä alalle tuetaan jo pääsykokeista lähtien. Kokeissa testataan soveltuvuutta alalle hyvin monipuolisesti. Oman koulutuksen aikana ollaan kosketuksissa kentälle: tehdään kouluvierailuja ja -harjoitteluita, koululuokkia tulee vieraaksi tiedekuntaan ja ollaan yhteydessä valmistuneiden liikunnanopettajien kanssa.
Nyt valmistuvat liikunnanopettajat kokevat, että heillä on monipuoliset valmiudet työelämään. Pohdintaa aiheuttava teema on opettajien työssäjaksaminen, ja julkinen keskustelu ei tätä ainakaan helpota.
Lopuksi Sääkslahti vielä kiittää yhteistyöstä eri yliopistojen opettajankoulutusten kanssa ja säännöllisestä yhteydenpidosta Opetushallituksen kanssa. Töitä riittää, mutta vahvoilla ollaan.
Luistelukentälläkin pakkaspäivä näyttää hieman kirkastuvan, kun aurinko yrittää pilkahtaa paksun pilvipeitteen raosta. Lapset alkavat kerätä yhdessä jäältä pois muovikartioita, joita he ovat pujotelleet ja liukuneet – ja siinä samalla viuhtoneet kentällä eestaas.
Puhelias ryhmä jatkaa yhteistuumin riisumaan luistimia ja katoaa pian sisälle lämpimään, seuraavalle oppitunnille.
