Ģ��ֱ��

Voittaja valitaan tänä vuonna yhteiskuntatieteellisten artikkeleiden joukosta. Kilpailuun ilmoitettiin noin tuhat tieteellisissä lehdissä tai artikkelikokoelmissa vuosina 2019–21 ilmestynyttä artikkelia.

Koneen Säätiö myöntää vuosittain Vuoden Tiedekynä -palkinnon tieteellisestä kirjoituksesta, jossa suomen kieltä on käytetty ansiokkaasti. Tarkoituksena on tukea suomenkielistä tieteellistä kirjoittamista ja nostaa sen arvostusta. Palkinto on suurin suomalainen tieteellisestä kirjoittamisesta myönnettävä palkinto. Voittajan valitsee professori Turo-Kimmo Lehtonen ja päätös julkistetaan 17.5.2022.

Virtaa, vyöryä ja tulvaa

Karina Horsti käsittelee metaforia, joilla turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten liikkuvuutta kuvataan mediajulkisuudessa: He ”vyöryvät”, ”virtaavat” tai ”tulvivat”. Ihmisten lukumäärällä ei ole niin paljon merkitystä kuin vuoden 2015 niin kutsutun pakolaisten vastaanottokriisin ympärillä käydyn keskustelun pohjalta voisi olettaa. Määristä riippumatta turvapaikanhakijoista on puhuttu samankaltaisin metaforin jo ainakin 1990-luvulta lähtien.

Virta, vyöry ja tulva tuottavat ja tukevat kehystä, jossa dokumentoimaton liikkuvuus nähdään vaarallisena ja luonnonkatastrofin kaltaisena. Vesielementti nousee mediajulkisuudessa myös toisenlaisessa merkityksessä esiin. Sen sijaan, että turvapaikanhakijat ”virtana” uhkaavat meitä, vesimassat uhkaavat turvapaikanhakijoiden henkeä. Välimerestä puhutaan mediajulkisuudessa esimerkiksi hautana.

Hallitsemattomien luonnonvoimien lisäksi sotaan, eläimellisyyteen ja rikollisuuteen liittyvät metaforat ovat tuottaneet ja tukeneet uhkakehystä jo 1990-luvulta saakka. Toinen yleinen, vaikkakin uhkakehystä harvinaisempi tapa kehystää turvapaikanhakijat, esittää heidät viattomina uhreina, joita tulee auttaa. Nämä kaksi kehystä – turvapaikanhakijat uhreina tai uhkana – ovat olleet tyypillisiä journalismin tapoja jäsentää pakotettu siirtolaisuus, Horsti kirjoittaa.

Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen yliopistonlehtori Karina Horstin artikkeli on julkaistu teoksessa Muuttoliike murroksessa: metaforat, mielikuvat, merkitykset (toim. Noora Kotilainen & Jussi Laine), 39–58. Into 2021.

Pandemia nosti kuoleman näkyväksi

Koronapandemia on tehnyt vaikeaksi kieltää marginaaliin työnnettyä kuolevaisuuttamme taudin edessä. Noora Kotilainen ja Anu A. Harju tarkastelevat artikkelissaan ”Korona ja kuolemattomuuden harhan murtuminen” millä tavoin COVID-19-tautia on merkityksellistetty ja metaforisoitu paitsi kuolemanpelon hallitsemiseksi, myös kuoleman vaaran mielikuvien rajaamiseksi.

Tauti on tuonut kuoleman konkreettiseksi väliaikaisten konttiruumishuoneiden, täyttyvien krematorioiden ja hoivakotikuolemien kautta. Kirjoittajat käsittelevät myös tautien ja kuoleman poliittisuutta sekä niihin liittyvää yhteiskunnallista ja globaalia epätasa-arvoa. Taudit ja ennenaikainen kuolema ovat aina koskettaneet kovemmin sosioekonomisesti heikompia ja yhteiskunnallisesti marginalisoituja ryhmiä, ja niin näyttää olevan myös koronaviruksen suhteen.

Koronakriisi on tuonut näkyville myös kuolemaan liittyviä kustannus-hyötylaskelmia, kylmää erottelua pelastamisen arvoisten ja vähemmän arvokkaiden henkien välillä. Mutta kriisi on myös tuottanut puhetta elämän universaalista arvosta, yhteisöllisyydestä uhan edessä ja yhtenäisyydestämme hauraudessa.

Artikkelin on julkaissut Thanatos-lehti 9 (2020) 96–129. Noora Kotilainen työskentelee tutkijatohtorina yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksessa. (Artikkelin julkaisemisen aikaan Maanpuolustuskorkeakoulussa.) Anu A. Harju on Helsingin yliopiston tutkijatohtori.

Erontekoa, toiseuttamista ja syrjintää

Anna Puhakka käsittelee tekstissään sosiaalisten erontekojen risteymäkohtien tarkastelua – intersektionaalisuutta, joka on ollut useilla tieteenaloilla valtavirtaa jo pitkään. Tutkimuksissa on havaittu, että lihavat, rodullistetut naiset kokevat toiseuttamista ja syrjintää yhteiskunnassa. Yksi tapa pyrkiä sanoittamaan tällaisia kokemuksia ovat hypernäkyvyyden ja hypernäkymättömyyden käsitteet, joiden kautta voi tarkastella kehopositiivisuusaktivismiin linkittyviä suomenkielisiä digitaalisia sisältöjä.

– Toiveeni on, että artikkelini toimisi muistuttajana intersektionaalisuuden teoretisoinnin tärkeydestä erityisesti monitieteisessä lihavuustutkimuksessa sekä nettiaktivismin tutkimuksessa, Puhakka kirjoittaa.

– Yhdysvalloissa on rodullistettujen henkilöiden osuus suuri, minkä takia aktivismillakin on siellä pidempi historiansa. Suomessa rodullistettujen naisten lihavuus(netti)aktivismi on nuorempaa ja määrällisesti vähäisempää, mutta keskustelun käyminen risteävistä eroista on aivan yhtä tärkeää täälläkin, Puhakka muistuttaa.

MSc Anna Puhakka on väitöskirjatutkija sukupuolentutkimuksen oppiaineessa. Hänen artikkelinsa on julkaissut Kulttuurintutkimus 36 (2019) 3–15.

Koneen Säätiön myöntämän 25 000 euron palkinnon saaja valitaan 15 loppusuoralle valitun artikkelin joukosta.
Koneen tiedote, josta löytyvät myös linkit kaikkiin palkintoon ehdolla oleviin artikkeleihin:

������ä�پ���ٴDz�:

Karina Horsti, karina.horsti@jyu.fi, +358408053576

Noora Kotilainen, noora.k.kotilainen@jyu.fi, +358405779350

Anna Puhakka, anna.m.puhakka@jyu.fi, + 3580405575399