Väitös: Miten aktiivisesta ikääntymisestä puhutaan Suomessa ja miten aktiivisuus muuttuu elämän aikana? (Kiuru)
Ikääntyvä väestö ja sen mukanaan tuomat haasteet ovat herättäneet paljon keskustelua. Ratkaisujen löytämiseksi painotetaan usein ikääntyneiden omaa vastuuta. Heiltä odotetaan muun muassa pidempiä työuria, terveellisiä elämäntapoja ja osallistumista läheistensä hoivaan.
YTM Hilla Kiuru tarkastelee väitöstutkimuksessaan, miten käsitys aktiivisesta ikääntymisestä muotoutuu Suomessa. Hän selvittää, mitä aktiivisella ikääntymisellä tarkoitetaan eri yhteyksissä, millaisia esteitä ja ristiriitoja siihen liittyy, ja miten tämä vaikuttaa käsityksiimme ikääntymisestä.
Kiurun tutkimuksen aineisto koostuu Helsingin Sanomien pääkirjoitusaukeaman teksteistä, kuntien vanhuspoliittisista ohjelmista ja ikääntyneiden haastatteluista.
Tuki läheisiltä ja palveluilta avainasemassa
Tutkimuksessa ilmeni, että aktiivinen ikääntyminen voi tarkoittaa monia eri asioita, kuten työuran jatkamista, elinikäistä oppimista ja vanhenemiseen varautumista. Läheisten ja palveluiden antama apu on olennaista aktiivisuuden mahdollistamiseksi.
Aktiivisuus on perinteisesti yhdistetty varhaiseen vanhuuteen, mutta se jatkuu myös myöhäisessä vanhuudessa. Tällöin se tarkoittaa pienempää aktiivisuutta, kuten esimerkiksi rutiinien ylläpitämistä ja avustettua toimintaa.
Kiuru jakoi aineistonsa neljään eri kontekstiin, joissa aktiivisuutta tuotettiin: pääkirjoitukset, politiikka, teknologia ja arki. Pääkirjoituksissa korostui työuran pidentäminen, politiikassa pitkäaikaisten palveluiden välttäminen ja kotona asuminen, arjessa taas kotona pärjäämisenä läheisten ja palveluiden avulla. Teknologian käyttö taas kannusti uuden oppimiseen ja yhteydenpitoon läheisiin ja palveluihin.
Haastatteluista kävi ilmi, että aktiiviseen ikääntymiseen liittyy myös vastustusta ikääntyvien osalta, kuten haluttomuutta käyttää teknologiaa tai jatkaa työuraa. Esteitä aktiivisuudelle voivat olla esimerkiksi heikko taloudellinen tilanne ja ikäsyrjintä. Tutkimuksessa löytyi myös ristiriitaisuuksia, esimerkiksi poliittinen aktiivisuus saattoi olla sallitumpaa jossakin yhteydessä, mutta toisessa siihen saatettiin suhtautua kriittisemmin.
Sanavalinnat muokkaavat käsitystä ikääntymisestä
On tärkeää tiedostaa, miten ikääntymisestä puhutaan. Aktiivisen ikääntymisen korostaminen voi luoda kuvan, että ikääntyminen on vain itsenäisyyttä ja toimintakykyä. Tämä saattaa jättää varjoonsa sen, että myös avun tarve kuuluu elämään. Aktiivisuus ei ole aina valinta – työuran pidentäminen tai odotus oppia käyttämään uusia teknologioita voi tuntua pakotetulta.
Palveluiden ja läheisten tuen puute voi lisätä epävarmuutta omasta pärjäämisestä. Lisäksi aktiivisuudesta puhuttaessa on tärkeää ymmärtää sen moninaisuus ja ihmisten erilaiset mahdollisuudet toteuttaa sitä.
YTM Hilla Kiurun sosiaalityön väitöskirjan "Aktiivinen ikääntyminen – diskurssin rakentuminen eri konteksteissa" tarkastustilaisuus pidetään 24.8.2024 salissa S212 alkaen klo 12.00. Vastaväittäjänä toimii professori Anu Siren (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Heli Valokivi (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.
Etäyhteys väitöstilaisuuteen:
³Õä¾±³Ùö²õ°ì¾±°ùÂá²¹ "Aktiivinen ikääntyminen – diskurssin rakentuminen eri konteksteissa" on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa:
