Uusi kirja hiilihydraateista ja niiden johdannaisista

Moninaisten biosynteesivaiheiden kautta fotosynteesin reaktiotuotteina syntyviä hiilihydraatteja tavataan runsaasti kasvibiomassassa. Niiden hyötykäyttö yhdistettynä kiertotalouteen muodostaa yhä enenevässä määrin kasvavan globaalin suuntauksen.
Koivumetsä kesällä
Hiilihydraatteja tavataan runsaasti kasvibiomassassa. Ne muodostavat myös kasvien tukirakenteita, kuten selluloosaa.
Julkaistu
27.12.2024

Jyväskylän yliopiston professori (emeritus) Raimo é on kirjoittanut kokonaisuutta äٳٱä kirjanHiilihydraatit ja niiden johdannaisetYleinen kemia, esiintyminen, ominaisuudet ja öԳäԱ”. Hiilihydraattikemia käsittää pitkälle erikoistuneen osa-alueensa, jossa muun muassa kolmiulotteisella stereokemialla ja omaperäisellä yhdisteiden nimeämiskäytännöllä on keskeinen merkityksensä. 

- Hiilihydraattikemian tietämyksellä on myös biokemiallisten ilmiöiden ymmärtämisen ja esimerkiksi farmakologian kehittymisen kannalta suuri merkitys, emeritusprofessori Raimo é toteaa.  

Raimo éin kirjoittama hiilihydraattikirja
Kirja ”Hiilihydraatit ja niiden johdannaiset – Yleinen kemia, esiintyminen, ominaisuudet ja öԳäԱ” käsittelee hiilihydraattikemiaa.

Hiilihydraatit ovat monessa mukana 

Hiilihydraatit toimivat keskeisinä energialähteinä (sokerit) tai vararavintoina (tärkkelys ja glykogeeni), mutta ne muodostavat myös kasvien ja tiettyjen eläinten tukirakenteita, kuten selluloosa ja kitiini. Lisäksi hiilihydraatteja ja niiden johdannaisia esiintyy rakenneosina lukuisissa biologisesti merkittävissä luonnonaineissa, kuten nukleiinihapoissa (DNA ja RNA). 

- Olemme siirtymässä vähitellen petrokemian aikakaudesta uuteen, ”vihreän kemian” aikakauteen. Muutoksessa erityisesti hiilihydraatteihin kohdistuva laaja-alainen tietämys muodostaa merkittävän avaintekijän, kertoo é.   

Hiilihydraatit muodostavat ainutlaatuisen monifunktionaalisen aineryhmän, joka voidaan tarvittaessa muuntaa synteettisen kemian keinoin vastaamaan elinkeinoelämän ja kemianteollisuuden tarpeisiin. Selluloosa on maailman yleisin orgaaninen polymeeri ja näin sen monomeerisen rakennekomponentin, glukoosin, voidaan katsoa edustavan luonnossa yleisimmin tavattavaa orgaanista molekyyliä. 

Kirja tiivistää hiilihydraattien oleellisen tiedon 

Kirjan tarkoituksena on lähestyä aihetta systemaattisesti, jolloin tarkastelussa on pyritty valaisemaan nykyteorian ohella myös yhdisteiden esiintymiseen ja käyttöön liittyviä historiallisia näkökohtia. 

- Laajan saatavilla olevan materiaalin takia kirjaan on kuitenkin pystytty sisällyttämään ainoastaan tyypillisiä esimerkkejä hiilihydraattien hyödyntämisen kannalta olennaisista reaktioista. Lisäksi yleispyrkimyksenä on ollut ylläpitää ja vahvistaa entisestään alan suomenkielistä terminologiaa, selventää é.   

Tuore teos täydentää rinnakkaisteoksena aikaisemmin ilmestynyttä kirjaa ”Kokoelma orgaanisia yhdisteitä – Ominaisuudet ja käyttökohteet”, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2009, 1370 s. (ISBN 978-952-92-5627-3)”.  

Kirjan tiedot: 

  • Julkaisutiedot: Raimo é: Hiilihydraatit ja niiden johdannaiset – Yleinen kemia, esiintyminen, ominaisuudet ja öԳäԱ, Jyväskylän yliopistopaino, Jyväskylä 2024, 435 s. (ISBN 978-952-94-9768-3) 

Aiheeseen liittyvä sisältö