Ä¢¹½Ö±²¥

Mélodine Sommierin, Malgorzata Lahden ja Anssi Roihan toimittama teemanumero käsittelee korkea-asteen kulttuurienvälisessä kasvatuksessa vallitsevaa paradoksaalista tilannetta, jossa painotetaan yhä enemmän kulttuurienvälistä viestintää, mutta opetuskäytännöt laahaavat usein jäljessä.

Kulttuurienvälisen viestinnän opetuksessa tukeudutaan usein vahvaan tai essentialistiseen näkemykseen kulttuurista tulkintojen ja käyttäytymismallien järjestelmänä. Se nähdään alueellisesti sidottuna kansallisvaltioon, joka on "luonnollisesti" jaettu ja ilmaistu kaikkien kansalliseen ryhmään kuuluvien henkilöiden kesken. Intuitiivisesti houkuttelevista ja nopean ratkaisun lupaavista essentialistisista kulttuurikäsityksistä on tullut erittäin suosittuja kouluttajien, konsulttien ja kasvattajien keskuudessa.

Kulttuurienvälisen viestinnän opetuksessa tukeudutaan usein kiinteään tai essentialistiseen näkemykseen kulttuurista tulkintojen ja käyttäytymismallien järjestelmänä. Näissä näkemyksissä oletetaan tyypillisesti, että kansalliskulttuuri on luonnostaan olemassa. Intuitiivisesti houkuttelevista ja nopean ratkaisun lupaavista essentialistisista kulttuurikäsityksistä on tullut erittäin suosittuja kouluttajien, konsulttien ja kasvattajien keskuudessa.

Rakenteellinen ja taloudellinen tuki ovat usein riittämättömiä, jotta kulttuurienvälistä kasvatusta voitaisiin toteuttaa käytännössä pätevällä tavalla. Kulttuurienvälisyyspesun myötä kulttuurienvälisestä viestinnästä tulee tyhjä hokema sen menettäessä yhteiskunnallisen ja teoreettisen relevanssinsa.

Keinoja löytyy

Tutkijat tarjoavat myös ratkaisuja tilanteeseen. Artikkeleissa annetaan konkreettisia keinoja sillanrakennukseen sen kuilun yli, joka erottaa viimeaikaisia kriittisiä kulttuurienvälisen viestinnän teorioita ja opetuskäytännöissä yhä vallitsevia kulttuurienvälisyyspesuun kytkeytyviä diskursseja. Kyse voi olla myös siitä, että löydetään tapoja käsitellä opiskelijoiden odotuksia tai haastaa omia olettamuksia opettajana.

Teemanumeron artikkelit kattavat laajan kirjon eri aiheita ja konteksteja, kuten esimerkiksi opinnäytetöiden ohjaus, kieltenopetus, tieteenalakohtaisten kurssien suunnittelu, mutta kaikissa korostuvat samankaltaiset johtopäätökset. Vastoin usein kuulemaamme, nämä artikkelit osoittavat, että kulttuurienvälisen kasvatuksen uudistaminen omalla yksilöllisellä tasolla on mahdollista, mutta se vaatii aikaa ja tukea.

Julkaisu ajateltu kaikille korkea-asteella työskenteleville

Useimmat korkeakoulujen opettajat kohtaavat nykyään kannustimia kulttuurienvälisen kasvatuksen sisällyttämiseksi opetussuunnitelmiin. Niillä voi olla eri nimiä ja muotoja, kuten vaikkapa kansainvälistyminen tai kulttuurienvälinen viestintä taikka kulttuurienvälinen osaaminen, mutta sama trendi pätee kaikilla tieteenaloilla. Se tekee tästä teemanumerosta oleellisen kaikille korkea-asteella opetustyötä tekeville.

Artikkelikokoelma tarjoaa konkreettisia ideoita kenelle tahansa korkeakoulumaailmassa työskentelevälle. Julkaisun lukeminen voi olla hyödyllistä paitsi kansainvälisissä palveluissa toimiville, myös yliopistopäättäjille, jotka kehittävät yliopiston strategioita tai kielipolitiikkaa.

Linkki julkaisuun:

From ‘intercultural-washing’ to meaningful intercultural education: Revisiting higher education practice (Special issue):

³¢¾±²õä³Ù¾±±ð³Ù´ÇÂá²¹:

Yliopistonopettaja Mélodine Sommier, Jyväskylän yliopisto, +358503463707, melodine.c.m.sommier@jyu.fi

Yliopistonlehtori Malgorzata Lahti, Jyväskylän yliopisto, +358405767852,

Yliopistonlehtori Anssi Roiha, Turun yliopisto, +358 29 450 4726 ja +358 50 471 3303,