Ä¢¹½Ö±²¥

Palkittu tutkielma Rakenteellisen sosiaalityön toteutuminen, mahdollisuudet ja esteet käsittelee sitä, miten rakenteellinen sosiaalityö toteutuu kunnallisessa sosiaalityössä sekä sitä, mitkä tekijät mahdollistavat ja estävät rakenteellisen sosiaalityön toteutumista.

Tutkimuksen aineisto on kerätty Webropol-kyselynä keväällä 2020. Kyselyyn vastasi 131 sosiaalityöntekijää ja sosiaalityön esimiestä, jotka työskentelevät 29 eri kunnassa ja kuntayhtymässä perhesosiaalityön, lastensuojelun ja/tai aikuissosiaalityön tehtävissä. Tutkielmassaan Ruonakangas on hyödyntänyt sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Lisäksi hän on soveltanut monimenetelmällistä otetta, jota on sosiaalityön tutkimuksessa tehty varsin vähän.

Tulosten perusteella rakenteellinen sosiaalityö painottuu yksilökohtaiseen työhön. Vahvimmin rakenteellinen sosiaalityö toteutui palveluiden ja toimintakäytäntöjen kehittämisessä oman organisaation sisällä. Sen sijaan hallintorajat ylittävä kehittäminen, kunnallinen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen sekä yhteistyö kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa näyttäytyi vähäisenä.

Rakenteelliseen sosiaalityöhön liittyvää kehittämistä tehdään erilaisissa hankkeissa, joiden anti ei kuitenkaan jää pysyväksi osaksi työtä. Rakenteellisen sosiaalityön toteuttamisen merkittävimmiksi esteiksi nousevat sen kokonaiskuvan puuttuminen sekä organisatoriseen toimintaympäristöön ja sosiaalityön profession rajoihin liittyvät esteet. Rakenteellisen sosiaalityön toteuttamista mahdollistaviksi tekijöiksi osoittautuvat esimiesasema, mahdollisuus vaikuttaa, esimiesten ja kollegoiden tuki, koettu osaaminen ja työkokemus.

Sosiaalityöntekijät näkevät rakenteellisen sosiaalityön tärkeänä, mutta kaipaavat työyhteisöihin keskustelua sen sisällöistä ja toteuttamisesta. Ruonakangas peräänkuuluttaa sosiaalityön asiantuntijuuden kriittistä tarkastelua ja kokonaisvaltaiseen orientaatioon kiinnittyvän osaamisen vahvistamista niin työelämässä kuin osana koulutusta.

Ruonakankaan mukaan rakenteellisen sosiaalityön ongelmat eivät ole yksittäisten sosiaalityöntekijöiden, työyhteisöjen tai kuntien ratkaistavissa. Tilanteen muuttaminen vaatii kansallisesti linjattuja ja paikallisesti toteutettuja rakenteellisia muutoksia.

Palkintoraadin muodostaneet yliopistotutkija Elisa Tiilikainen Itä-Suomen yliopistosta ja yliopistonlehtori Hanna Kara Helsingin yliopistosta perustelivat valintaansa mainiten tutkielman olevan monin tavoin herättelevä puheenvuoro. Tutkielma muodostaa selkeän ja huolellisesti toteutetun kokonaisuuden ja sen tutkimusasetelma on kunnianhimoinen.

Ruonakangas on osoittaa työssään tutkimuksellista kypsyyttä, perehtyneisyyttä aiheeseensa sekä kriittistä ja itsenäistä ajattelua. Tekijä kuvaa ja pohtii tutkimuksensa prosessia tarkasti ja oivaltavasti. Tutkielman tulokset on asetettu laajaan yhteiskunnalliseen kontekstiin ja se tuottaa tärkeää tietoa rakenteellisen sosiaalityön kehittämiseksi niin paikallisesti kuntaorganisaatioissa, hyvinvointialueilla kuin valtakunnallisestikin suunniteltaessa kansallisia rakenteellisen sosiaalityön linjauksia.

Palkitun pro gradu -tutkielman ovat ohjanneet yliopistonopettaja Sirkka Alho Jyväskylän yliopiston Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta ja yliopistotutkija Sirpa Kannasoja Jyväskylän yliopistosta.

Tutkielma on luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa: .

³¢¾±²õä³Ù¾±±ð³Ù´ÇÂá²¹:

Santra Ruonakangas, santra.ruonakangas@hotmail.com

Sirkka Alho, sirkka.s.alho@jyu.fi

Sirpa Kannasoja, sirpa.kannasoja@jyu.fi