Ģ��ֱ��

Koulumatkojen kulkeminen aktiivisesti, kuten kävellen tai pyörällä, on tärkeä arkiaktiivisuuden muoto lapsille ja nuorille. Vanhemmilla on tärkeä vaikutus lastensa liikuntakäyttäytymiseen ja koulumatkojen kulkemiseen. Elintavat, kuten fyysinen aktiivisuus, siirtyvät usein myös sukupolvelta toiselle. 

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 1980-luvulla koulua käyneiden vanhempien aktiivisen koulumatkakulkemisen yhteyttä heidän lastensa koulumatkakulkemiseen vuonna 2018. 

”Havaitsimme positiivisen, ylisukupolvisen yhteyden vanhempien ja heidän lastensa aktiivisessa koulumatkakulkemisessa ”, kertoo tutkija Tuuli Suominen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta. 

Tarkastelussa huomioitiin useita koulumatkaliikkumista ennustavia tekijöitä, kuten koulumatkan pituus, kouluaste, asuinympäristö, sukupuoli, vanhempien koulutus ja perheen tulotaso. 

Vaikka havaittu ylisukupolvinen yhteys oli suhteellisen heikko, se ei kuitenkaan ole merkityksetön. 

”Vanhempien omat kokemukset ja niiden myötä muodostuneet asenteet koulumatkojen kulkemista kohtaan vaikuttavat siihen, miten he tukevat ja mahdollistavat omien lastensa aktiivista kulkemista”, kertoo Suominen.  

“Jos pyöräillen tai kävellen kuljetut koulumatkat ovat itselle tuttuja ja myönteisiksi koettuja, ne siirtyvät todennäköisemmin myös seuraavalle sukupolvelle.” 

Vanhempien vaikutus näkyy erityisesti alakouluiässä 

Aktiivisen kulkemisen jatkuminen sukupolvelta toiselle näkyi erityisesti alakouluiässä. Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että vanhempien vaikutus lastensa liikuntakäyttäytymiseen ja koulumatkojen kulkemiseen on sitä suurempaa, mitä pienemmistä lapsista on kyse. Yläkouluiässä vanhempien vaikutus heikkenee, kun nuoret itsenäistyvät ja kavereiden merkitys korostuu. 

“Omin voimin kouluun kulkeminen on helppo ja käytännöllinen tapa lisätä liikettä arkeen. Lasten ja nuorten liikkumattomuus on kasvava ongelma, minkä vuoksi aktiivista kulkemista tulisi edistää monipuolisin keinoin”, Suominen muistuttaa.  

Aktiivisen kulkemisen tukeminen ja mahdollistaminen voi vaikuttaa paitsi nykyisten, myös tulevien sukupolvien fyysiseen aktiivisuuteen ja koulumatkojen aktiiviseen ja kestävään kulkemiseen. 

Tutkimus on osa laajempaa, vuonna 1980 käynnistynyttä Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -pitkittäistutkimusta, joka laajeni kolmen sukupolven tutkimukseksi viimeisimmässä seurannassa vuonna 2018. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin kahdelta sukupolvelta kerättyä kyselyaineistoa koulumatkaliikkumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä 7–20 vuoden iässä. Aineisto koostui 660 vanhempi-lapsiparista. Alkuperäisten tutkittavien koulumatkaliikkumista tutkittiin vuosina 1980–86 ja heidän jälkeläistensä kulkemista vuonna 2018. Tarkastelussa otettiin huomioon sekä vanhemman että lapsen koulumatkan pituus, kouluaste, sukupuoli, asuinympäristö, vanhempien koulutus ja perheen tulotaso. 

Tutkimusta on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Jenny ja Antti Wihurin säätiö.  &�Բ�����;

������ܱ���ä������ܱ��첹������:  &�Բ�����;

Tuuli H Suominen, Tuomas Kukko, Xiaolin Yang, Katja Pahkala, Suvi Rovio, Mirja Hirvensalo, Mika Kähönen, Olli Raitakari, Tuija H Tammelin, Kasper Salin, Continuity of active commuting to school across two generations: the Cardiovascular Risk in Young Finns Study, European Journal of Public Health, Volume 35, Issue 4, August 2025, Pages 745–751,   

Lisätietoja:   &�Բ�����;

Tutkija (TtT) Tuuli Suominen 
Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta 
Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Likes 
 tuuli.suominen@jamk.fi 
+358 50 3222 780