Pitkäkestoinen liikuntaharjoittelu parantaa ikääntyneiden henkilöiden toimintakykyä lonkkaleikkauksen jälkeen
Lonkkamurtuma heikentää ikääntyneen toimintakykyä ja elämänlaatua sekä lisää palveluntarvetta. Lonkkamurtumapotilaat tarvitsevat tehokasta kuntoutusta, jossa liikuntaharjoittelulla on keskeinen osa, myös kotiutumisen jälkeen. TtM Paula Soukkion väitöstutkimuksen päätavoite oli selvittää, vähentääkö pitkäkestoinen ohjattu kotiharjoittelu leikattujen lonkkamurtumapotilaiden pitkäaikais- ja sairaalahoidon tarvetta murtuman jälkeisen kahden vuoden aikana.
Tutkimukseen osallistui 121 ennen murtumaa kotona asunutta ja leikkauksella hoidettua lonkkamurtumapotilasta. Tutkimukseen osallistuneiden keski-ikä oli 81 vuotta ja 75 % heistä oli naisia. Tutkimukseen osallistuneista 61 % oli reisiluun kaulan murtuma.
Tutkimukseen osallistuvat satunnaistettiin kotiharjoittelu- ja vertailuryhmään. Kotiharjoitteluryhmä harjoitteli kahdesti viikossa vuoden ajan keskittyen alaraajojen lihasvoiman ja tasapainon parantamiseen tavoitteena toimintakyvyn lisääminen. Vertailuryhmä jatkoi elämäänsä normaalisti.
– Vastoin odotuksia liikuntaharjoittelulla ei pystytty merkitsevästi lisäämään kotona vietettyjä vuorokausia eikä vaikuttamaan kuolleisuuteen, Soukkio toteaa.
Soukkio tutki myös harjoittelun vaikutuksia ikääntyneen lonkkamurtumapotilaan elämänlaatuun, fyysiseen toimintakykyyn sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön ja niistä koituviin kustannuksiin.
Liikuntaharjoittelulla oli selkeästi positiiviset vaikutukset fyysiseen suoritus- ja toimintakykyyn. Sen sijaan harjoittelu ei lisännyt elämänlaatua vertailuryhmää enemmän ja molempien ryhmien elämänlaatu säilyi samanikäistä ja samaa sukupuolta olevan vertailuväestön elämänlaatutason alapuolella tutkimusvuoden aikana.
Kotiharjoitteluryhmän sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttökustannukset olivat vertailuryhmää suuremmat ensimmäisen tutkimusvuoden aikana, mutta kahden vuoden tarkastelussa kustannuksissa ei enää ollut eroja ryhmien välillä.
– Harjoittelu osoittautui erityisen kustannusvaikuttavaksi niillä lonkkamurtumapotilailla, joilla oli huonompi toimintakyky ja selkeää avuntarvetta kotiutumistilanteessa, Soukkio پää.
– Yhteenvetona voidaan sanoa, että pitkäkestoisella kotiharjoittelulla voidaan lisätä ikääntyneiden lonkkamurtumapotilaiden fyysistä suoritus- ja toimintakykyä kustannusvaikuttavasti, kun tarkastellaan sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaiskäyttöä. Elämänlaadun lisääminen vaatisi varmasti monipuolisempaa interventiota, summaa Soukkio.
Väitöstutkimuksen aineisto on osa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä vuosina 2014–2019 toteutetun satunnaistetun kontrolloidun Kauemmin Kotona Ikääntynyt (ܰDZÄ) -tutkimuksen aineistoa.
TtM Paula Soukkion gerontologian ja kansanterveyden äö쾱Ჹ “Days Lived at Home, Use and Costs of Healthcare and Social Services, Functioning, and Health-related Quality of Life after Hip Fracture: Effects of a 12-month Home-based Exercise Intervention” tarkastustilaisuus 辱ää 25.10.2024 klo 12 alkaen Liikuntarakennuksen salissa L302. Vastaväittäjänä toimii dosentti Kirsti Uusi-Rasi (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Sarianna Sipilä (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.
Etäyhteys väitöstilaisuuteen:
Väitöskirja on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa:
äپٴᲹ
TtM Paula Soukkio
Etelä-Karjalan hyvinvointialue
paula.soukkio@ekhva.fi