Ģ��ֱ��

Suojaväritys on yksi tehokkaimmista keinoista suojautua saalistukselta. Eläimet hyödyntävät suojaväritystä eri tavoin. Joidenkin eläinten väritykset ovat kryptisiä ja ne vaikeuttavat saaliseläimen havaittavuutta, kuten kameleonttien väritys. Toiset värit puolestaan varoittavat saalistajaa saaliin vaarallisuudesta, kuten ampiaisten mustakeltainen raidoitus. Jotkut väritykset voivat luoda optisen illuusion haitaten saalistajan kykyä hahmottaa saaliseläimen liikettä ja olemusta, kuten toimii seepran raidoitus.

Tuore tutkimus selventää suojaväritysten evoluutiota osoittamalla, miten yksi suojaväritys voi hyödyntää useita eri mekanismeja saalistustapahtuman aikana. Kyykäärmeille tyypillinen sahalaitakuviointi voi hyödyntää kaikkia näitä kolmea mekanismia saalistustapahtuman eri vaiheissa.

Tutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa kontrolloidussa koeasetelmassa, että sahalaitakuvio heikentää kyiden havaittavuutta.

”Asettelimme keinotekoisia käärmeitä polun varteen ja havainnoimme, kuinka usein ohikulkevat ihmiset havaitsivat ne havaitsivat. Sahalaitakuvioiset käärmemallit havaittiin harvemmin kuin yksiväriset, kuviottomat käärmeet. Tämä on ensimmäinen kontrolloitu osoitus siitä, että kyykäärmeiden sahalaitakuvio tarjoaa niille suojaa saalistustavastaan heikentämällä niiden havaittavuutta”, sanoo tutkijatohtori Janne Valkonen Jyväskylän yliopistosta. Hän johti tutkimusta yhdessä akatemiaprofessori Johanna Mappeksen kanssa.

Pakevan kyyn sahalaitakuvion välkenopeus riittää hämäämään nisäkäspetoja

Vaikka kyy tulisikin havaituksi, helposti tunnistettava sahalaitakuvio voi tarjota kyylle suojaa tekemällä siitä vieläkin näkyvämmän. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä helposti tunnistettava kuvio varoittaa saalistajia kyyn myrkyllisyydestä.

Tutkimuksen merkittävin havainto liittyy sahalaitakuvion luomaan illuusioon.

”Pakenevan kyyn sahalaitakuvion nopea liike voi luoda illuusion yhtenäisestä raidasta, joka syntyy kun katsoja havaitsee nopean sarjan peräkkäin välkkyviä kuvia kyyn sahalaitakuviosta”, Janne Valkonen sanoo.

Tutkijaryhmä mittasi kyiden pakonopeutta ja laski niiden sahalaitakuvion sakaroiden tuottaman välkenopeuden. Kun välkenopeus ylittää näkökyvyn kriittisen rajan, liikkuva sahalaitakuvio muodostaa katsojalle havainnon yhtenäisestä objektista.

”Kyiden pakonopeus on riittävä siihen, että sahalaitakuvion nopeus ylittää nisäkäspetojen kriittisen välkenopeuden rajan. Tämän illuusion seurauksena pakenevan kyyn ilmiasu saattaa muuttua saalistajalle sellaiseksi, että sen on hankalampi hahmottaa kyyn liikkeen suuntaa ja nopeutta. Tarkkasilmäisempiä petolintuja sahalaitakuvio ei kuitenkaan välkenopeutensa puolesta hämää”, Valkonen kertoo.

Tutkijoiden mukaan kyyn sahalaitakuvio vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta nerokkaasti se kykenee kätkemään ja tuomaan ilmi käärmeen sekä paradoksaalisesti tekemään molemmat yhtä aikaa. Se valottaa suojavärityksen ja saalistukselta suojaavien strategioiden evoluutiota, sekä auttaa kaventamaan teoreettista kuilua näennäisesti vastakohtaisten suojaväritysmekanismien, kryptisyyden ja varoitussignaloinnin, välillä.

Linkki tutkimukseen Animal Behaviour -julkaisussa (numero 164) toukokuussa 2020:

������ä�پ����dz�:
Tutkijatohtori Janne Valkonen, 040 5137455, janne.k.valkonen@jyu.fi
Akatemiaprofessori Johanna Mappes, 040 537 2263, johanna.r.mappes@jyu.fi

Tiedottaja Tanja Heikkinen, tanja.s.heikkinen@jyu.fi, +358 50 581 8351
Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta
/science/fi
jyscience jyuscience jyscience