OPS tulee, mutta miten on kestävyysosaamisen laita? Opiskelijoilta kritiikkiä kestävyyskysymysten huomioimisesta
Missä on paikka kestävyysosaamiselle ja vaikuttamisen harjoittelemiselle?
Seminaarin osallistujat haastoivat yliopistoa laajentamaan kestävyyden käsittelyä opintojen aikana. Kestävyyskoulutus on edelleen pistemäistä ja henkilösidonnaista. Vaikka suurimmassa osassa tiedekuntia on omia koulutusohjelmia kestävyyskysymyksistä, kestävyyskoulutus on yksittäisten opettajien intressien varassa. Opetussuunnitelman kehittämisessä on ongelmallista, jos kestävyyden kaltaiset uudet sisällöt on vain mahdutettava nykyisiin pisteisiin ja vähäisellä säädöllä, niin ettei mitään poisteta.
”Pisteistä me tapellaan oppiaineissa, ja kysymykset pelkistyy siihen, että voidaanko me jotain uutta sisältöä tuoda.” -JYU opettaja
Seminaarin panelistit tiedostivat alojensa keskeisen roolin kestävyyskriisin osana ja mahdollisena ratkaisijana, mutta totesivat, että paljon on vielä tehtävä, jotta kestävyysajattelusta tulisi eri aloilla valtavirtaa. Esimerkiksi kauppatieteissä tai informaatioteknologiassa voitaisiin siirtyä kestämättömän kulutuksen edistämisestä ratkaisijan rooliin, jos kestävyys otettaisiin vahvemmin mukaan digitaalisten järjestelmien ja yritysmaailman kehittämisen tavoitteisiin. Opettajien kestävyysosaamisen päivittäminen on mahdollistettava, jotta pystytään rakentamaan opetussuunnitelmiin yhteyksiä kaikille aloille pakolliseksi tulevaan Planetaarisen hyvinvoinnin kurssiin.
”…meillä on tämmöinen kestämättömyyden polku, riippuvuus rakentunut ja valIitsee myös yliopistossa, ja sen purkaminen ei olekaan ihan yksinkertainen juttu… "
-JYU yliopiston opettaja
Vaatii rohkeutta ottaa tieteen alojen ja yliopistojen kestämättömyyttä vahvistava opetus ja käytännöt puheeksi. Opiskelijat kaipaavat vuorovaikutusta ja mahdollisuuksia keskustella näistä aiheista, jotta ”päästään haastamaan omia mietteitä tai niitä asioita mitä sulle opetetaan”.
Sekä opiskelijat että henkilökunta esittivät, että opintojen ja työn kuormittavuus estää tarvittavia toimia koulutuksen ja yliopiston kestävän toimintakulttuurin kehittämistä. Opiskelijoiden ja opettajien jaksaminen rajallisena resurssina huomioitava. Opiskelijat kokivat, että toimintaa kestävyyden edistämiseksi voi harjoitella vain käytännössä osallistumalla opintojen ulkopuolella sekä poliittiseen että kansalliseen vaikuttamistyöhön. Herää kysymys, voisiko opetussuunnitelmat mahdollistaa vaikuttamisen osana opintoja?
”Konkretia luo aina toivoa, koska jos tekeminen alkaa, niin epätoivon taso laskee.”
-JYU opiskelija
Asiaan tarttumisella ja konkreettisilla kestävyyttä edistävillä teoilla on kiire. Konkreettisten kestävyyskysymysten käsitteleminen ja toiminta niiden ratkaisemiseksi tuo toivoa ja auttaa opiskelijoiden tulevaisuuden huolien aiheuttamaan epätoivoon ja ympäristöahdistukseen.
”Rohkaistukaa opiskelijat ja opettajat, nyt on vielä aikaa ja nyt on tahtotilaa!”
-JYU hallinto
Seminaarissa oli opiskelijoiden ja asiantuntijoiden alustuspuheenvuoroja sekä paneelikeskustelu. Paneelikeskusteluun osallistui henkilökunnan edustajia kaikista tiedekunnista: yliopistonopettaja Veikko Halttunen (IT), yliopistonlehtori Sirpa Tenhunen (HYTK), apulaisprofessori Joonas Ilmavirta (MATLU), yliopistonlehtori Mikko Simula (LIIK), dekaani Hanna-Leena Pesonen (JSBE), yliopistonopettaja Mikko Hiljanen (KASV&PSY) sekä opiskelija Koulutuspoliittinen vastaava Veikka Holma. Myös yleisöltä kysyttiin, miten kestävyys näkyy nykyisissä opetussuunnitelmissa ja millaista kestävyysosaamista opiskelijat tarvitsevat tulevaisuudessa.
Voit jatkaa keskustelua ja osallistumista vastaamalla kyselyymme:
Video:
äپٴᲹ
Niina Mykrä (niina.p.mykra@jyu.fi)
Anna Lehtonen (anna.e.lehtonen@jyu.fi)
Koulutuksen tutkimuslaitos