Moninaiset äidit – tutkimukset laajentavat kuvaa äitiydestä

Äitiä pidetään perhe-elämän keskeisimpänä hahmona, arjen sankarina ja kodin sydämenä. Vaikka perinteinen ihanne ei aina sovi yhteen nykynaisten ja -perheiden moninaisuuden kanssa, hyvän äitiyden kertomus on kuitenkin se maisema, johon omia kokemuksia sovitetaan.
Perinteinen kuva äitiydestä avartuu tutkimuksilla.
Julkaistu
6.5.2020

Kulttuurisesti äidin ajatellaan olevan se ensisijainen vanhempi, jolla on vastuu lapsen tai lasten hyvinvoinnista. Äitiyden normisto tuottaa kuvaa äitiydestä, jonka mukaan se on aina palkitsevaa, helppoa, ja rakkaus lapseen on vaistomaista. Todellisuudessa näin ei tietenkään ole.

Jyväskylän yliopistossa tehdään kiinnostavia tutkimuksia todellisen elämän äitien ja ihannekuvan kohtaamisista. Miten äidit kertovat omasta äitiydestään esimerkiksi silloin, kun vammaisuus tai vammautuminen, tahaton lapsettomuus, epätyypilliset työajat tai pitkä imetys rikkovat kulttuurista äitiyden normistoa. Entä miten sateenkaariperheissä tilanne koetaan? Entä äitiyttään katuvat, uskaltavatko he kertoa todellisesta tunteestaan?

Tutkimukset tekevät näkyväksi sen, millaisten odotusten ja ihanteiden puristuksissa naiset tämän päivän Suomessa äiteinä elävät. Ne osoittavat, että äitiyteen liittyy normeja ja vaatimuksia, huonoa omaatuntoa, moralisointia ulkopuolisilta ja myös paljon myönteisiä kokemuksia. Tavoitteena on tutkimusten kautta edistää keskustelua yhdenvertaisesta mahdollisuudesta ja oikeudesta olla äitinä omalla tavallaan.

Itselliset naiset

Kasvatustieteiden laitoksen yliopistotutkija Eija Sevón tutkii parhaillaan, millaisena äidiksi tulon ja vanhemmuuden kokevat itselliset äidit, naiset, jotka tietoisesti ovat perustaneet perheen ja hankkineet lapsen tai lapsia hedelmöityshoidoilla tai adoption avulla ilman puolisoa.

– Vaikka itselliset äidit pohtivat omaa valintaansa, sen riskejä lapsen edun näkökulmasta tai omaa jaksamistaan, äitiys on ollut naisten mukaan parasta, mitä elämässä on voinut saavuttaa. Uskon, että nämä äidit avartavat hyvän äitiyden normeja, äitiys ja lapset ovat olleet heille voimaannuttava ja iloa tuottava asia, Sevón toteaa.

Kasvatustieteiden tohtori KT Sanna Moilanen tutki väitöksessään epätyypillisten työaikojen vaikutusta erityisesti yksinhuoltajaäitien arkeen.

– Vanhempien epätyypilliset työajat, jotka sijoittuvat esimerkiksi iltoihin, öihin ja viikonloppuihin, voimistavat perheiden arjessaan kohtaamia haasteita. Erityisen hankalassa tilanteessa ovat yksinhuoltajaäidit, jotka ovat usein pääasiallisessa vastuussa työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, Moilanen tiivistää.

Tahaton lapsettomuus

Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun lehtori Siru Lehto on tutkinut pian kasvatustieteissä tarkastettavassa väitöskirjassaan, miten tahatonta lapsettomuutta kokeneet ja hedelmöityshoitoja läpikäyneet naiset äitiyttään rakentavat ja millaisen merkityksen he lapsettomuudelle äitiyden rakentumisessaan kertovat.

– Tutkimus osoitti tahattoman lapsettomuuden kokemuksen tekevän äidiksi tulosta ja äitiydestä erityistä. Äitiysidentiteetin rakentaminen näyttäytyi tutkimukseen osallistuneiden naisten kerronnassa vaativalta ja monin tavoin haasteelliselta, mutta vaikeuksista kerrottiin myös oppimis- ja kasvukokemuksena, Lehto toteaa.

”Täällä voi imettää?”

Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen tutkija Jenny Säilävaaran väitöstutkimus käsittelee suomalaisäitejä, jotka ovat imettäneet pitkään yli vauvaiän eli pitempään kuin 12 kuukautta. Tutkimus kiinnittyy feministisen äitiystutkimuksen perinteeseen antamalla tilaa äitien kokemuksille.

Säilävaaran mukaan pitkään imettäneet äidit ovat hankalassa välitilassa, sillä yli vauvaiän jatkuva imetys haastaa kulttuurista käsitystä sopivasta ja epäsopivasta. Imetyksen sopivaa kestoa määrittää vahva kulttuurinen ja sosiaalinen määrittely. Yhden vuoden ikään jatkuva imetys olisi tavoiteltavaa terveysviranomaisten ohjeiden mukaisesti, mutta tilastojen valossa usein tavoittamattomissa useimpien äitien kohdalla.

Kirjoa sateenkaaren alla

YTT Annukka Lahti on yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitokselle tehdyssä väitöksessään tutkinut biseksuaalisia naisia, joista osalla on lapsi tai lapsia. Sittemmin hän on post doc -tutkimuksensa ohessa myös toimittanut syksyllä ilmestyvää kirjaa ”Perhe- ja läheissuhteet sateenkaaren alla”.

Sateenkaariperheiden moninaisuutta kuvaa se, että ydinperheen muotoisia kahden äidin perheitä on reilu kolmannes. Tämä ilmenee kirjaan kirjoittaneen Kia Aarnion artikkelista. Muutama lapsi eli yhden äidin perheessä. Lopuilla lapsilla on yhdessä kodissa kaksi äitiä ja toisessa kodissa lisäksi muu vanhempi tai muita vanhempia.

Osa sateenkaariperheiden lapsista onkin syntynyt niin sanottuun apilaperheeseen, jossa kaikki lapsen alkuperäiset vanhemmat eivät ole olleet keskenään parisuhteessa lapsen alulle saattamisen aikaan. Apilaperhe on esimerkiksi isän ja kahden äidin tai kahden samaa sukupuolta olevan pariskunnan muodostama perhe, jossa lapsi usein elää kahdessa kodissa.

Saako äitiyttä katua?

Julkisen keskustelun perusteella vanhemmuus antaa aina enemmän kuin ottaa. Entä, jos ei tunnukaan siltä? Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen tutkijatohtori Tiina Sihto on perehtynyt tähän aiheeseen. Entäpä, jos äitiyden plussat eivät lopulta ylitäkään miinuksia. Miten näkevät tilanteensa ne, jotka katuvat lapsen tai lasten hankkimista? Sihto perehtyi aiheeseen anonyymien nettitekstien pohjalta.

Äitiyttä katuville ”hyvän äitiyden” tavoittelussa on kyse työläästä ja pakkotahtisesta elämäntavasta, joka vie jaksamisen äärirajoille. Intensiivisen vanhemmuuden vaatimukset ja äitiyden tiukat tunnesäännöt eivät jätä tilaa käsitellä ristiriitaisia tunteita.

Usein tällaista tilannetta ei nähdä edes mahdolliseksi. Vallitseva kulttuurinen normi on yhä se, että lasten hankkimatta jättämistä saattaa katua, mutta ei sitä, että on hankkinut.

– Äitiyden kielletyin tunne, katumus, jääkin usein näkymättömäksi ilmiöksi, joka on vasta hiljattain saanut tilaa äitiyden tutkimuksessa ja julkisessa keskustelussa, Sihto toteaa. Hän työskentelee yhteistyössä Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen oppiaineen tutkijatohtori Armi Mustosmäen kanssa.

äپٴᲹ:

Eija Sevón, puh. 040 8053650, eija.sevon@jyu.fi 
Siru Lehto, puh. 040-4426685, siru.lehto@jamk.fi 
Sanna Moilanen, puh. 040 646 9208, sanna.k.moilanen@jyu.fi 
Jenny Säilävaara, jenny.w.sailavaara@jyu.fi
Tiina Sihto, +358408055078, tiina.m.sihto@jyu.fi 
Annukka Lahti, annukka.p.lahti@jyu.fi 
Armi Mustosmäki, armi.mustosmaki@tuni.fi 
tiedottaja Anitta Kananen, puh. +358 40 8461395, anitta.kananen@jyu.fi