Lonkkamurtumasta toipuvien iäkkäiden potilaiden toimintakyky paranee pitkäkestoisella liikuntaharjoittelulla
– Tutkimuksemme tulokset osoittavat selkeästi, että iäkkäänkin lonkkamurtumapotilaan toimintakykyä ja selviytymistä päivittäisistä askareista voidaan kohentaa pitkäkestoisella liikuntaharjoittelulla, kertoo Eksoten hankepäällikkö ja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija Paula Soukkio.
Lonkkamurtuma on ikääntyneillä vakava toimintakykyä ja elämänlaatua heikentävä tapaturma, joka lisää avuntarvetta ja sitä myötä myös sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta.
Lonkkamurtumapotilaiden kuntoutus kuuluu Suomen julkisesti rahoitettuun terveydenhuollon palveluvalikoimaan ja siten kaikille lonkkamurtumapotilaille. Aikaisempien kansainvälisten tutkimusten mukaan lonkkamurtumasta toipuvien potilaiden kuntoutus ei aina ole riittävää palauttamaan ikääntyneen lonkkamurtumapotilaan toimintakykyä murtumaa edeltävälle tasolle.
Ikääntyneiden määrän kasvaessa myös lonkkamurtumien määrä suurenee. Vuonna 2021 Etelä-Karjalassa tapahtui kaatumisen seurauksena 331 reisiluun yläosan murtumaa, joista 87 % oli yli 65-vuotiailla (Eksote 2022). Vuodesta 2020 kaatumisten määrä oli lisääntynyt 10 % (Eksote 2022).
Kotiharjoittelua verrattiin tavanomaiseen hoitokäytänteiden mukaiseen kuntoutukseen
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä vuosina 2014–2019 toteutettuun tutkimukseen osallistui yhteensä 121 kotona-asuvaa yli 60-vuotiasta eteläkarjalaista, jotka oli hoidettu leikkauksella lonkkamurtuman jälkeen. Heidän keski-ikänsä oli 81 vuotta, 75 % oli naisia ja 61 %:lla oli reisiluun kaulan murtuma. Heistä puolet satunnaistettiin kotiharjoitteluryhmään ja toinen puoli toimi verrokkiryhmänä.
Verrokkiryhmä sai Eksoten tavanomaisten hoitokäytänteiden mukaisen lonkkamurtuman jälkeisen kuntoutuksen. Kotiharjoitteluryhmään satunnaistetut harjoittelivat fysioterapeutin ohjauksessa lihasvoimaa, tasapainoa ja liikkuvuutta tunti kerrallaan kahdesti viikossa vuoden ajan.
– Harjoitteiden haastavuutta lisättiin esimerkiksi nilkkapainojen ja tasapainotyynyjen avulla. Harjoituskerroilla tehtiin myös toiminnallisia harjoitteita, joissa lihasvoima- ja tasapainoharjoitteita yhdistettiin päivittäisiin toimintoihin, kuten porraskävelyyn tai postin hakemiseen, Soukkio tarkentaa.
Toimintakykyä mitattiin niin sanotulla fyysisen suorituskyvyn testillä, joka sisältää seisomatasapainon, kävelynopeuden ja tuolilta ylösnousuun kuluneen ajan mittaukset. Lisäksi osallistujilta mitattiin käden puristusvoima ja arvioitiin selviytymistä välineellisistä päivittäistoiminnoista. Välineellisiä päivittäistoimintoja ovat esimerkiksi henkilön kyky valmistaa ruokaa, pestä pyykkiä, huolehti lääkityksestään, käydä kaupassa tai hoitaa raha-asioita.
Tutkimuksen päärahoittajia ovat Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote), Kela ja Sosiaali- ja terveysministeriö (Valtion tutkimusrahoitus). Tutkimuksen toteuttaja on Eksote ja tutkimus on tehty yhteistyössä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan ja Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa.
Alkuperäinen artikkeli:
Soukkio PK, Suikkanen SA, Kukkonen-Harjula KT, et al. Effects of a 12-month home-based exercise program on functioning after hip fracture – Secondary analyses of an RCT. J Am Geriatr Soc. 2022;1‐10.
äپٴᲹ:
Paula Soukkio
TtM, työfysioterapeutti, hankepäällikkö, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri
Väitöskirjatutkija, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto
paula.soukkio@eksote.fi
040 6513969