Liikunta ja terve syömiskäyttäytyminen antavat yhdessä parhaan suojan sydän- ja verisuonisairauksilta
Kehon rasvan jakautuminen muuttuu vaihdevuosien edetessä ja estrogeenitason laskiessa, jolloin lantioon ja reisiin keskittyvä rasvakudos siirtyy vähitellen keskivartaloon haitalliseksi sisäelinrasvaksi. Tämä altistaa naiset matala-asteiselle tulehdukselle sekä sydän- ja verisuonisairauksille, jotka lisääntyvät merkittävästi vaihdevuosien jälkeen.
Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa selvitettiin terveyskäyttäytymisen yhteyttä matala-asteiseen tulehdukseen. Terveyskäyttäytymisellä viitataan uni-, syömis- ja liikuntakäyttäytymiseen ja niissä esiintyviin häiriöihin. Esimerkiksi häiriintynyt syömiskäyttäytyminen tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö saattaa rajoittaa syömistään säädelläkseen painoaan tai kehonmuotoaan. Hänellä voi myös olla rajoittunut käsitys siitä, mitä saa syödä tai miltä vartalon kuuluisi näyttää.
”Kuten aiemmissakin tutkimuksissa, suurempi sisäelinrasvan määrä oli odotetusti yhteydessä matala-asteiseen tulehdukseen. Keskivartaloon kertynyt sisäelinrasva erittää tulehdusta lisääviä sytokiineja, ja tämä voi lisätä metabolisten sairauksien riskiä”, kertoo liikuntatieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija Hannamari Lankila.
Tuloksien perusteella niillä henkilöillä, joilla oli enemmän piirteitä häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä, sekä henkilöillä, jotka liikkuivat vähemmän, oli enemmän keskivartalorasvaa, ja näin ollen myös riski matala-asteiseen tulehdukseen oli vahvempi.
Kun syömis- ja liikuntakäyttäytymistä tarkasteltiin yhdessä, oli korkeampi fyysinen aktiivisuus yhteydessä alhaisempaan sisäelinrasvan määrään erityisesti niillä naisilla, joilla ei ollut piirteitä häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä.
”Yhteys oli heikompi eli suurenkin liikuntamäärän suojavaikutus jäi vähäisemmäksi, jos henkilöllä oli syömiseen liittyviä vaikeuksia. Yllätykseksemme uni ei tässä yhtälössä ollut merkittävä tekijä”, Lankila jatkaa.
Aiemman tutkimustiedon valossa tiedetään, että liikunta sekä erilaiset ruokavaliot ja ruoka-aineet ovat joiltain osin yhteydessä matala-asteiseen tulehdukseen, mutta terveyskäyttäytymisen osatekijöiden yhdysvaikutuksia vaihdevuosi-iässä ei ole aiemmin tutkittu. Vaihdevuosien ajanjakso on kuitenkin merkittävä, sillä naiset elävät vaihdevuosien jälkeistä aikaa keskimäärin yli kolmanneksen elämästään. Tänä aikana metabolisten sekä sydän- ja verisuonisairauksien riski kasvaa huomattavasti.
Tutkimuksessa yhteys sisäelinrasvan ja tulehduksen välillä korostui erityisesti vähän liikkuvilla naisilla. Sekä fyysinen aktiivisuus että joustava syömiskäyttäytyminen voivat auttaa keskivartalorasvan vähentämisessä, mutta vaikutus on todennäköisesti tehokkaampi, kun nämä kaksi yhdistetään.
”On hyvä muistaa, että vielä vaihdevuosien jälkeenkin on mahdollista vähentää haitallisen sisäelinrasvan kertymistä ja näin ennaltaehkäistä myös siitä mahdollisesti seuraavia aineenvaihdunnallisia sekä sydän- ja verisuonisairauksia”, Lankila summaa.
Tutkimuksessa unen pituutta ja koettua unen laatua sekä fyysistä aktiivisuutta selvitettiin itsearviointilomakkeilla. Syömiskäyttäytymistä arvoitiin 28 kysymyksestä koostuvalla syömishäiriöoirekyselyllä (EDE-Q). Kyseisellä oirekyselyllä voidaan kartoittaa sitä, rajoittaako henkilö syömistään ja onko hänellä erityisiä huolia syömisensä, painonsa tai kehonsa suhteen. Lisäksi huomioitiin osallistujien ikä, tulotaso sekä vaihdevuosien hormonihoidon käyttö.
Tutkimus on osa laajempaa EsmiRs-tutkimusta (Estrogeeni, mikro-RNA:t ja metabolisten toimintahäiriöiden riski), joka on toteutettu vuosina 2018—2022 Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa Gerontologian tutkimuskeskuksessa (GEREC). Tutkittavat olivat 51—59-vuotiaita Keski-Suomessa asuvia naisia. Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia ja Juho Vainion Säätiö.
ܱäܱ첹:
Lankila, H., Kekäläinen, T., Hietavala, E-M. & Laakkonen, E. K. 2025. A mediating role of visceral adipose tissue on the association of health behaviours and metabolic inflammation in menopause: a population-based cross-sectional study. Scientific Reports, 1(15), 1999. .
äپٴᲹ:
Hannamari Lankila, väitöskirjatutkija
Liikuntatieteellinen tiedekunta, Gerontologian tutkimuskeskus
Jyväskylän yliopisto
+358 45 137 9383
Lisätietoa EsmiRs-tutkimuksesta:
