Kun yliopistoura katkeaa, kehittää yhteisö asiantuntijan ideaalia
Kun tutkijan työura yliopistossa katkeaa yllättäen, näyttäytyvät päätöksenteko ja johtaminen usein työyhteisölle mielivaltaisena ja arvaamattomana. Tiina Nikkolan (JYU) ja Tuomas Tervasmäen (TAU) Journal of Education Policyssa julkaistu tutkimus tarkastelee suomalaisen yliopistoyhteisön sosiodynamiikkaa yliopistolain uudistuksen jälkeen.
Tutkimuksessa haastateltiin pitkän työuran tehneitä tohtoreita, joiden työura yliopistossa oli katkennut, vaikka he olisivat itse halunneet jatkaa työssään.
”Haastateltujen yliopistotyöntekijöiden näkökulmasta johtaminen vaikutti mielivaltaiselta, koska päätöksenteko oli arvaamatonta ja poukkoilevaa. Akateemiset asiantuntijat kokivat vaikutusmahdollisuutensa varsin vähäisiksi, sillä heidän pitkät työsuhteensa katkesivat ilman ennakkovaroitusta ja jälkeenpäin annetut selitykset olivat epäselviä”, Nikkola kertoo.
”Minua oli yli 10 vuotta kasvatettu jatkamaan työtä yliopistolla, omalla alalla. Ennen kun mun työsuhde loppui, olin kirjoittamassa alaan liittyvää tulevaisuusartikkelia. Minulle ei tullut mieleenkään, että työsuhde voi loppua”, eräs haastateltavista kuvaili työsuhteensa päättymistä.
Tutkimuksen haastattelut suoritettiin muutama vuosi yliopistolain uudistuksen jälkeen.
Sekä kritiikkiä että kiitosta saaneessa vuoden 2010 uudistuksessa tavoiteltiin läpinäkyvyyttä ja organisaatioiden toiminnan vahvistamista. Tutkimuksen mukaan yliopistotyön käytännössä lopputulos voi paikoin näyttäytyä jopa päinvastaisena.
Ideaali korostaa tuloksellisuutta ja kilpailukykyä
Analyysin perusteella läpinäkymättömänä näyttäytyvä johtaminen ja sumea päätöksenteko ovat seurausta organisaatiossa vaikuttavista logiikoista, joiden vaikutuksia työyhteisössä ei tunnisteta. Työyhteisön käytänteet yksilöllistävät ongelmia, jolloin ongelmien rakenteelliset ja sosiaaliset ulottuvuudet kuten työsuhteiden epävarmuus jäävät vähemmälle huomiolle.
”Työsuhteen päättyminen ei vaikuta ainoastaan heihin, joiden työsuhde loppuu, vaan se rakentaa samalla kuvaa ideaalin työntekijän piirteistä”, Nikkola kertoo. ”Ideaalissa korostuu yksilöllisen kilpailukyvyn vaaliminen, ja kilpailukyvyn nähdään olevan tärkeämpää kuin esimerkiksi käytäntöjen kriittisen pohtimisen.”
Nikkolan ja Tervasmäen tutkimuksen perusteella jännitteet ja epäjohdonmukaisuudet – eli mielivaltaiselta tuntuva johtaminen – ovat ainakin osittain seurausta suomalaisen yliopiston tilanteesta, jossa rinnakkain vaikuttavat sekä sivistysyliopiston julkisen tiedon ja yhteiskunnan kehittämisen että kilpailuyliopiston tehokkuutta ja tuloksellisuutta korostavat ihanteet.
Huomiota kiinnitettävä myös taustaoletuksiin
Tutkijat kuuluttavat toiminnan taustalla vaikuttaviin oletuksiin perehtymistä tulevaisuuden uudistuksia laadittaessa. Samoin piilevät vaikutukset tulisi huomioida toteutettujen uudistusten tuloksia arvioidessa.
”Kun esimerkiksi yliopistolain uudistuksen koulutuspoliittiset taustaoletukset otetaan osaksi arviointia, yksilöllisinä onnistumisina tai epäonnistumisina näyttäytyvät tilanteet voivatkin paljastua heijastelevan esimerkiksi organisaation sisäistä politiikkaa ja työyhteisön jännitteitä”, Tervasmäki kuvailee.
äپٴᲹ:
Tiina Nikkola, tiina.nikkola@jyu.fi, puh. 040 805 3356
Tuomas Tervasmäki, tuomas.tervasmaki@tuni.fi, 050 437 7097
Viestinnän asiantuntija Kirke Hassinen, kirke.m.hassinen@jyu.fi, 050 462 6920
Artikkeli:
Nikkola, Tiina & Tervasmäki, Tuomas (2020). Experiences of Arbitrary Management among Finnish Academics in an Era of Academic Capitalism. Journal of Education Policy. Ahead of print: