Ä¢¹½Ö±²¥

Koronapandemian alkaessa esikoistaan odottavat vanhemmat olivat haastavassa tilanteessa, kun elämä muuttui monelta suunnalta. Perheen elämä oli mullistumassa ensimmäisen lapsen syntymän myötä, mutta samaan aikaan koronavirus, rajoitustoimet sekä tartuntaan liittyvät pelot rajoittivat elämää kodin seinien sisäpuolelle.

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa haastateltiin esikoislapsen vanhempia vanhemmaksi tulosta ja vanhemmuuden ensiaskeleista korona-aikana. Neljänkymmenen vanhemman haastattelut tehtiin odotusaikana sekä uudelleen lapsen ollessa noin 1,5-vuotias. Ensimmäinen haastattelu sijoittui koronapandemian alkuvaiheeseen ja toinen haastattelu lähelle koronarajoitusten purkamista. Suomen akatemian rahoittaman CopaGloba-hankkeen tutkimuksessa löydettiin neljä erilaista selviytymiskertomusta korona-aikana vanhemmaksi tulleiden haastatteluista.

Perheen resurssit ensisijaisen tärkeitä vaikeissa tilanteissa

Voimaantuneilla ja tasapainon löytäneillä perheillä oli kykyä sopeutua ja mukautua pandemiatilanteeseen onnistuneesti. Voimaantuneet perheet sopeutuivat korona-ajan haasteisiin ajan kanssa ja korona-aika mahdollisti perheelle oman näköisen elämän. 

– Perheet kertoivat nauttineensa korona-ajan vauvakuplastaan ja saaneensa kaiken tarvitsemansa tuen joko toiselta vanhemmalta tai etänä muilta läheisiltä ihmisiltä. Koronasulkujen ansioista heillä oli esimerkiksi runsaasti mahdollisuuksia viettää aikaa perheen kesken, eikä elämässä ollut kiireitä, kertoo väitöskirjatutkija Inka-Liisa Kuusiaho Jyväskylän yliopistosta.

Näillä perheillä oli myös runsaasti resursseja käytössään niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin. Jos perheen elämän sujuminen edellytti isompaa asuntoa, jossa on etätyöhön soveltuva työhuone, niin he pystyivät sellaisen hankinnan toteuttamaan, Kuusiaho kertoo.

Käytännönläheisyys auttoi pitämään arjen normaalina

Tasapainon löytäneiden perheiden kertomuksessa hyvinvointi säilyi koko koronan ajan hienovaraisen sopeutumisen avulla. Korona-ajan haasteet ratkottiin käytännönläheisesti yksi kerrallaan, jotta vauvaperhe-elämää pystyttiin elämään mahdollisimman normaalisti. Tasapainon löytäneet perheet eivät ajatelleet koronan vaikuttaneen heidän elämäänsä juurikaan. 

– Vaikka koronarajoitusten voidaan katsoa vaikuttaneen kaikkiin, tasapainon löytäneet perheet keksivät luovia ratkaisuja jouhevasti. Esimerkiksi sosiaalisten kontaktien rajoittamisen jälkeen he siirsivät ystävien tapaamisen ulos lenkkipolulle, eivätkä jälkeenpäin ajatelleet, että korona olisi vaikuttanut mitenkään esimerkiksi sosiaalisen tuen saamiseen, Kuusiaho toteaa.

Tukiverkostojen puuttuminen heikensi hyvinvointia

Kaikki esikoisperheet eivät sopeutuneet korona-aikaan yhtä hyvin. Lannistuneissa perheissä koettiin, että perhe-elämään oli kohdistunut liikaa vaatimuksia ja stressitekijöitä perheen resursseihin nähden. Taloudellinen tilanne ei antanut myöden esimerkiksi uudenlaisiin asumisen ratkaisuihin, jonka lisäksi konkreettisen lapsenhoitoavun puute oli merkittävä. Vanhemmat eivät kokeneet saaneensa tarvitsemaansa sosiaalista tai yhteiskunnan tarjoamien palveluiden tarjoamaa tukea uudessa elämänvaiheessa.

– Yhteiskunnan tuen väheneminen ei häirinnyt perheitä, joilla oli merkittäviä omia tuen resursseja, mutta selvästi vaikutti niihin perheisiin, joilta omat tukiverkostot puuttuivat, Kuusiaho summaa.

Perheen sukupuolittunut roolijako kuormitti äitejä

Perheiden sisäinen käsitys korona-aikana selviytymisestä saattoi myös vaihdella.

– Perheissä, joissa isät ja äidit kertoivat eri kertomuksen korona-ajan vanhemmaksi tulosta, korostui selkeä sukupuolittunut jako: isät, jotka kävivät töissä kodin ulkopuolella, kävivät myös harrastuksissaan ja olivat tyytyväisiä elämäänsä. Samaan aikaan äidit olivat kokemuksensa mukaan jumissa kotona vauvan kanssa ilman tukea ja kokivat yksinäisyyttä, Kuusiaho kertoo.

Äidit käyttivät isiä enemmän perhevapaita, mikä todennäköisesti vaikutti siihen, että osalla töissä käyvistä iseistä oli äiteihin verrattuna vilkkaampi sosiaalinen elämä ja runsaampaa vaihtelevuutta elämässään, vauvanhoidon tapahtuessa kotona äidin toimesta. 

Joustava suhtautuminen rajoituksiin vähensi kokemusta stressistä

Perheiden asenne koronarajoituksia kohtaan näyttäytyi tutkimusta varten haastateltujen kertomuksissa erittäin tärkeänä seikkana stressinhallinnan kannalta. 

– Osa perheistä suhtautui koronarajoituksiin joustavasti. Kun rajoitustoimet estivät normaalin tavan toimia jossakin tilanteessa, keksittiin uusi tapa toimia – ei ehkä yhtä hyvä, mutta kuitenkin toimiva tapa. Tällainen joustava suhtautuminen oli hyvinvoinnin kannalta merkittävää. Ei pyritä täydelliseen, vaan toimivaan ratkaisuun, Kuusiaho selittää.

Sen sijaan joustamattomuuden havaittiin olevan yksi syy siihen, miksi jotkut perheet kokivat pandemia-ajan niin lannistavana ja vaikeana. Kun jokin asia kiellettiin rajoitustoimin, lannistuneet perheet kokivat asian olevat kokonaan kielletty ja heidän tuli tulkintansa mukaan pärjätä ilman sitä.

– Kun sosiaalisia kanssakäymisiä rajoitettiin, lannistuneiden perheiden kertomuksissa oli tyypillistä, että he tunnollisesti karsivat kaiken mahdollisen sosiaalisen kontaktin, eivätkä edes yrittäneet löytää muita ratkaisuja nähdä esimerkiksi ystäviä, tutkija kertoo.

Julkaisutiedot

Kuusiaho, I.-L., Eerola, P., Böök, M., & Rönkä, A. (2025). Family resilience in the narratives of Finnish first-time parents during the COVID-19 pandemic: A longitudinal study. Teoksessa K. Repo, M. Tammelin, & P. Eerola (Eds.), Families with children in a turbulent era. Edward Elgar Publishing Ltd.