Kalastus vie isot kalat – nämä superyksilöt lisääntyvät parhaiten ja ylläpitävät elinvoimaisia kalakantoja
Evoluutioekologisessa tutkimuksessa seksuaalivalinta eli sukupuolivalinta kuvaa lisääntymiseen liittyvää etua, joka joillakin saman lajin yksilöillä on toisiin yksilöihin nähden. Seksuaalivalinta on kuin filtteri, joka vahvistaa yksilöiden lisääntymismenestystä. Isokokoinen koiras esimerkiksi huolehtii mätimunista ja kuoriutuvista poikasista määrätietoisemmin kuin pieni koiras ja täten naaras suosii isoa koirasta.
Isokokoinen lohinaaras on puolestaan hyvin hedelmällinen ja pystyy kaivamaan syvän kutupesän virtaavan joen pohjaan. Tällainen naaras houkuttelee paikalle useita koiraita. Kalojen seksuaalivalintaa on tutkittu monilla mallilajeilla, kuten miljoonakalalla, seeprakalalla ja kolmipiikillä.
- Seeprakalanaaras suosii isokokoista koirasta ja laskee enemmän mätimunia kutiessaan ison koiraan kuin pienen koiraan kanssa. Eräillä kalalajeilla on havaittu, että naaraat kutevat myös parempilaatuisia mätimunia isoille koiraille, kertoo akatemiatutkija Silva Uusi-Heikkilä Jyväskylän yliopistosta.
Isoimmat kalat lisääntyvät parhaiten
Kalastus toimii usein luonnossa seksuaalivalintaa vastaan, koska se poistaa kannasta suurikokoisia, suosittuja kutukumppaneita. Kalastuksen vaikutuksia kalojen parinmuodostukseen ja sitä kautta lisääntymismenestykseen on tutkittu suhteellisen vähän.
- Kalojen parinvalinnan tutkiminen on luonnonolosuhteissa usein haastavaa, sanoo Uusi-Heikkilä. Siksi tiedämmekin suhteellisen vähän kalastukselle hyvin arvokkaiden kalalajien seksuaalivalinnasta, poikkeuksena ovat ehkä turska ja lohi. Turskan lisääntymistä on tutkittu jonkin verran kokeellisissa olosuhteissa etenkin Kanadassa. Lohi puolestaan lisääntyy syntymäjoessaan, jossa kutua ja parinvalintaa on helpompi tarkkailla, kuin esimerkiksi meren syvyyksissä kutevalla turskalla.
Tutkijan mukaan kalastuksen ja seksuaalivalinnan yhteisvaikutusta tulisikin tutkia enemmän, jotta ymmärtäisimme kalastuksen kokonaisvaikutukset kalakantojen kasvuun ja elinvoimaisuuteen.
- Suurikokoiset kalat usein lisääntyvät pienikokoisia yksilöitä paremmin. Tämän vuoksi kokoonkohdistuvan kalastuksen on ajateltu heikentävän populaation kasvua. Vo ajatella, että seksuaalivalinta puskuroi populaatioita kalastuksen haitallisilta vaikutuksilta, koska se suosii suurikokoisia yksilöitä. Näin ei kuitenkaan ole, jos kalastus on poistanut populaatiosta isot kalat. Seksuaalivalinnan on ylipäätään vaikea toimia, jos kalastus vähentää vaihtelua koossa yksilöiden välillä, toteaa Uusi-Heikkilä.
Linkki artikkeliin Evolutionary Applications -julkaisusarjassa:
³¢¾±²õä³Ù¾±±ð³Ù´ÇÂá²¹:
Silva Uusi-Heikkilä, silva.k.uusi-heikkila@jyu.fi, +358 44 323 8174
Tiedottaja Tanja Heikkinen, tanja.s.heikkinen@jyu.fi, +358 50 581 8351
Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta
/science/fi
jyscience jyuscience jyscience