Kahdeksan vuoden seurantatutkimus: työuupumus ei kehity kaikilla samalla tavalla

Tuore pitkittäistutkimus osoittaa, että työuupumusoireiden ilmaantumisessa havaittiin kaksi toisistaan poikkeavaa kehityskulkua. Osalla tutkituista työntekijöistä oireilu alkoi uupumusasteisesta väsymyksestä, jota seurasi myöhemmin kyynisyys työtä kohtaan ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen.

Toiseen työuupumuksen kehityskulkuun liittyi samanaikaisesti sekä kyynistyminen ja ammatillinen itsetunnon heikentyminen, mutta uupumusasteinen väsymys oli vähäistä koko seurannan ajan.
Julkaistu
25.8.2020

Tulokset käyvät ilmi julkaisusta, joka tehtiin yhteistyössä Tampereen, Jyväskylän ja Deakin yliopistojen tutkijoiden kanssa. Tulokset pohjautuvat Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella tehtyyn pitkittäistutkimukseen, jota on johtanut Jyväskylän yliopiston professori Taru Feldt. Tutkimuksessa on seurattu samoja työntekijöitä säännöllisin väliajoin kahdeksan vuoden ajan.

– Työuupumuksen tutkimus on innoittanut tutkijoita ympäri maailmaa lähes 40 vuoden ajan ja sen oireiden kehittymisestä on esitetty useita eri teorioita. Pulmana aikaisemmissa tutkimuksissa on ollut pitkäkestoisia toistuvia mittauksia sisältävien pitkittäistutkimusten vähäisyys ja rajoittuminen tutkimusmetodeihin, joissa työuupumusoireilun kehittymisen on oletettu olevan samankaltaista kaikilla työntekijöillä, dosentti Anne Mäkikangas Tampereen yliopistosta toteaa.

Tutkimus myös vahvisti ymmärrystä työuupumuksen ydinoireista - uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynistymisestä ja ammatillisen itsetunnon heikentymisestä.

– Heikentynyt ammatillinen itsetunto on keskeinen työuupumuksen oire ja se ilmenee yhtäaikaisesti kyynistymisen kanssa. Havainto on merkittävä, sillä ammatillisen itsetunnon heikentymistä työuupumuksen keskeisenä oireena on viime vuosina kyseenalaistettu, Mäkikangas huomauttaa.

Käytännössä tulokset osoittavat, että työuupumusoireiden varhainen tunnistaminen vaatii esimiehiltä, työterveyshuollon ammattilaisilta ja työntekijöiltä itseltään herkkyyttä tunnistaa työuupumuksen kehittymisen vaihteleva oirekirjo.

– Hälytyskellojen ei tule soida vain silloin, kun työntekijä alkaa toistuvasti tuntea voimakasta väsymystä työssään. Myös kyynistyneet työasenteet ja itseluottamuksen horjuminen työssä voivat ovat merkki työuupumusriskistä, Mäkikangas summaa.

Artikkeli on osa European Journal of Work and Organizational Psychology lehden teemanumeroa New directions in burnout research.

Tutkimustulokset ovat saatavilla (gold open access): Mäkikangas, A., Leiter, M., Kinnunen, U., & Feldt, T. (2020). Profiling development of burnout over eight years: Relation with job demands and resources. European Journal of Work and Organizational Psychology.

³¢¾±²õä³Ù¾±±ð»å´Ç³Ù:

Dosentti Anne Mäkikangas, yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto. s. posti: ²¹²Ô²Ô±ð.³¾Ã¤°ì¾±°ì²¹²Ô²µ²¹²õ°ª³Ù³Ü²Ô¾±.´Ú¾±, p. 050 437 7137.

Pitkittäistutkimuksen johtaja Jyväskylän yliopistossa:
Professori, Taru Feldt, psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto, sähköposti: taru.feldt@jyu.fi, p. 040 8053485

Viestinnän asiantuntija Anitta Kananen, 040 846 1395, anitta.kananen@jyu.fi