Äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyvää tutkimusta Jyväskylän yliopistosta

Jyväskylän yliopistossa tehdään moninaista ja merkittävää äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyvää tutkimusta. Miten äidit kertovat omasta äitiydestään esimerkiksi silloin, kun vammaisuus tai vammautuminen, tahaton lapsettomuus, epätyypilliset työajat tai pitkä imetys rikkovat kulttuurista äitiyden normistoa. Entä miten sateenkaariperheissä tilanne koetaan? Entä äitiyttään katuvat, uskaltavatko he kertoa todellisesta tunteestaan?
Julkaistu
5.5.2021

Tutkimukset tekevät näkyväksi sen, millaisten odotusten ja ihanteiden puristuksissa naiset tämän päivän Suomessa äiteinä elävät. Ne osoittavat, että äitiyteen liittyy normeja ja vaatimuksia, huonoa omaatuntoa, moralisointia ulkopuolisilta ja myös paljon myönteisiä kokemuksia. Tavoitteena on tutkimusten kautta edistää keskustelua yhdenvertaisesta mahdollisuudesta ja oikeudesta olla äitinä omalla tavallaan.

Vammaisten naisten äitiys on yhteiskunnallisena kysymyksenä jännitteinen

KT Anita Lappeteläisen väitöstutkimus (2021) tuo näkyville fyysisesti vammaisten äitien kohtaamat esteet ja ennakkoluulot. Naisten äitiyskertomukset osoittavat, kuinka he joutuvat kamppailemaan vammaisuuden stigman kanssa ja vastustamaan vammaisuuteen liitettäviä kielteisiä merkityksiä.

– Äitiyden kulttuuriset ihanteet ovat edelleen kapeita. Vammaisten naisten äitiyskertomukset rikkovat ja venyttävät terveellä tavalla näitä ihanteita ja tuovat esiin äitiyden moninaisuuden tämän päivän yhteiskunnassa, Lappeteläinen toteaa.

Lisätietoja Anita Lappeteläisen väitöstiedotteessa. 

Itselliset naiset

Kasvatustieteiden laitoksen yliopistotutkija KT Eija Sevón tutkii parhaillaan, millaisena äidiksi tulon ja vanhemmuuden kokevat suomalaiset itselliset äidit. Itselliset äidit määritelmällisesti ovat naisia, jotka tietoisesti ovat perustaneet perheen ja saaneet lapsen tai lapsia hedelmöityshoidoilla tai adoption avulla ilman puolisoa.

– Vaikka itselliset äidit pohtivat omaa valintaansa, sen riskejä lapsen edun näkökulmasta tai omaa jaksamistaan, äitiys on ollut naisten mukaan parasta, mitä elämässä on voinut saavuttaa. Uskon, että nämä äidit avartavat hyvän äitiyden normeja, äitiys ja lapset ovat olleet heille voimaannuttava ja iloa tuottava asia, Sevón toteaa.

Tahaton lapsettomuus

Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajankouluttajana toimiva, KT Siru Lehto tutki väitöskirjassaan (2020), miten tahatonta lapsettomuutta kokeneet ja hedelmöityshoitoja läpikäyneet naiset rakentavat äitiyttään ja millaisen merkityksen he lapsettomuudelle äitiyden rakentumisessaan kertovat.

– Väitöstutkimukseni paljasti, ettei äidiksi tulo pitkän lapsettomuuden jälkeen ole aina tai kaikilta osin ”onnellinen loppu” ja lapsettomuutta korjaava kokemus, jollaisena se usein ulkopuolelta nähdään. Tutkimus osoitti tahattoman lapsettomuuden tekevän äidiksi tulosta erityistä ja lisäävän äitiyden haavoittuvuutta. Tulosten mukaan lapsettomuus ei pääty lapsen syntymään, vaan lapsettomuuden kokemus säilyy vaikuttaen äitiyteen asettumiseen ja äitinä oloon. Moni vaatii itseltään vanhempana paljon ja piilottelee vaikeita tunteita kokiessaan, ettei heillä ole oikeutta valittaa tai väsyä. Äitiyden saavuttaminen ja äitiysidentiteetin rakentaminen näyttäytyivät tutkimuksessani melko yksinäiseltä ja armottomaltakin kamppailulta, mutta vaikeuksista kerrottiin myös oppimis- ja kasvukokemuksena, Lehto toteaa.

Lisätietoja Siru Lehdon väitöstiedotteessa.

Äitien imetyskokemukset ja imetyksen kulttuuriset normit

Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen tutkija, YTT Jenny Säilävaaran väitöstutkimus (2021) käsittelee suomalaisäitejä, jotka ovat imettäneet pitkään, eli pidempään kuin 12 kuukautta. Tutkimus kiinnittyy feministisen äitiystutkimuksen perinteeseen antamalla tilaa äitien kokemuksille.

Säilävaaran mukaan pitkään imettäneet äidit ovat hankalassa välitilassa, sillä yli vauvaiän jatkuva imetys haastaa kulttuurista käsitystä sopivasta ja epäsopivasta. Imetyksen sopivaa kestoa määrittää vahva kulttuurinen ja sosiaalinen määrittely. Vähintään yhden vuoden ikään jatkuva imetys olisi tavoiteltavaa terveysviranomaisten ohjeiden mukaisesti, mutta tilastojen valossa usein tavoittamattomissa useimpien äitien kohdalla.

Lisätietoja Jenny Säilävaaran väitöstiedotteessa.

Kirjoa sateenkaaren alla

YTT Annukka Lahti on yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitokselle tehdyssä väitöksessään (2019) tutkinut biseksuaalisia naisia, joista osalla on lapsi tai lapsia. Sittemmin hän on post doc -tutkimuksensa ohessa myös toimittanut syksyllä ilmestyvää kirjaa ”Perhe- ja läheissuhteet sateenkaaren alla”.

Sateenkaariperheiden moninaisuutta kuvaa se, että ydinperheen muotoisia kahden äidin perheitä on reilu kolmannes. Tämä ilmenee kirjaan kirjoittaneen Kia Aarnion artikkelista. Muutama lapsi eli yhden äidin perheessä. Lopuilla lapsilla on yhdessä kodissa kaksi äitiä ja toisessa kodissa lisäksi muu vanhempi tai muita vanhempia.

Osa sateenkaariperheiden lapsista onkin syntynyt niin sanottuun apilaperheeseen, jossa kaikki lapsen alkuperäiset vanhemmat eivät ole olleet keskenään parisuhteessa lapsen alulle saattamisen aikaan. Apilaperhe on esimerkiksi isän ja kahden äidin tai kahden samaa sukupuolta olevan pariskunnan muodostama perhe, jossa lapsi usein elää kahdessa kodissa.

Tiedote kirjasta Perhe- ja läheissuhteet sateenkaaren alla.

Lisätietoja Annukka Lahden väitöstiedotteessa.

Saako äitiyttä katua?

Julkisen keskustelun perusteella vanhemmuus antaa aina enemmän kuin ottaa. Entä, jos ei tunnukaan siltä?

Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen tutkijatohtorit YTT, KTM Armi Mustosmäki ja YTT Tiina Sihto ovat perehtyneet tähän aiheeseen. Entäpä, jos äitiyden plussat eivät lopulta ylitäkään miinuksia. Miten näkevät tilanteensa ne, jotka katuvat lapsen tai lasten hankkimista? Sihto perehtyi aiheeseen anonyymien nettitekstien pohjalta.

Äitiyttä katuville ”hyvän äitiyden” tavoittelussa on kyse työläästä ja pakkotahtisesta elämäntavasta, joka vie jaksamisen äärirajoille. Intensiivisen vanhemmuuden vaatimukset ja äitiyden tiukat tunnesäännöt eivät jätä tilaa käsitellä ristiriitaisia tunteita.

Usein tällaista tilannetta ei nähdä edes mahdolliseksi. Vallitseva kulttuurinen normi on yhä se, että lasten hankkimatta jättämistä saattaa katua, mutta ei sitä, että on hankkinut.

– Äitiyden kielletyin tunne, katumus, jääkin usein näkymättömäksi ilmiöksi, joka on vasta hiljattain saanut tilaa äitiyden tutkimuksessa ja julkisessa keskustelussa, Sihto toteaa.

Tiedote Tiina Sihdon väitöksestä.

äپٴᲹ: