8.6.2021 Filosofi sanoo: ”Hanki harrastus, se muuttaa havaintoasi.” (Aho) VERKKOVÄLITTEINEN

YTM Olli Aho kritisoi väitöksessään simulaatioteoreettista tulkintaa havainnon ja toiminnan välisestä yhteydestä. Hän käyttää työssään fenomenologista ruumiillisuuden tutkimusta ja taidetutkimuksen esimerkkejä osoittaessaan, että resonanssi on ymmärrettävä oman toiminnan myötä rakentuvien vuorovaikutusmahdollisuuksien kautta.
Olli Aho
Julkaistu
8.6.2021

Filosofian väitöskirjassaan Ruumiillinen resonanssi – peilisolut, simulaatio, fenomenologia Aho osoittaa, että toimijan oma harjaantuneisuus ja kokemukset vaikuttavat siihen, minkälaisia toiminnallisia mahdollisuuksia havaintokokemukseen liittyy: uuden taidon opettelu muuttaa tapaasi havainnoida maailmaa.

Toiminnan ja havainnon välinen yhteys on ilmiönä monitieteellisesti relevantti. Aho käsittelee sitä käyden läpi niin aivotutkimuksen, psykologian kuin myös filosofian tulkintoja ja keskeisiä tutkimuskysymyksiä ruumiilliseen resonanssiin liittyen.

Ruumiillisen resonanssin osalta keskeinen tutkimuskysymys on, miten tilanteita, eleitä tai elottomien kohteiden merkityksiä ymmärretään suhteessa omaan ruumiillisuuteen. Erityisesti työssä keskitytään niin sanottujen peilisolujen toimintaan ja tähän tutkimukseen liittyvään filosofisiin tulkintoihin.

Peilisolut ovat esimotorisia hermosoluja, joiden on todettu aktivoituvan liikkumisen lisäksi myös silloin kun havaitsija näkee jonkun toisen liikkuvan. Toisin sanoen hermosolut, joita käytetään esimerkiksi kuppiin tarttuessa, aktivoituvat myös silloin, kun havaitaan jonkun toisen tarttuvan kuppiin. Hermosolujen oletettiin siis ikään kuin peilaavan havaittua elettä.

Alkuvaiheessa näitä tuloksia alettiin tulkita simulaatioteorian viitekehyksessä. Simulaatioteoria on sosiaalisen kognition teoria ja perustuu oletukseen, että havaitsija ymmärtää muita toimijoita asettumalla kuvitteellisesti heidän asemaansa. Tämä tulkinta tarkoittaa, että havaitsijassa heräisi ruumiillisia responsseja ikään kuin hän olisi toisen asemassa: havaitsijan esimotoriset hermosolut aktivoituvat ikään kuin hän itse tarttuisi kuppiin.

Tarkempi tutkimus on kuitenkin osoittanut, että resonanssi ei ole niinkään peilaamista tai toisten eleiden imitointia, vaan havaitsijan oma liikehistoria vaikuttaa resonanssiin. Empiiriset tulokset ovat osoittaneet, että peilisolujen aktivoituminen toisten liikkeestä, riippuu monelta osin siitä, onko havaitsija itse suorittanut havaitun liikkeen.

YTM Olli Ahon filosofian väitöskirjakäsikirjoituksen "Ruumiillinen resonanssi: Peilisolut, simulaatio ja fenomenologia" tarkastustilaisuus pidetään 8.6.2021 alkaen klo 12 verkkovälitteisenä. Vastaväittäjänä toimii yliopistotutkija, dosentti, FT Jaana Parviainen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena yliopistonlehtori, PhD Onni Hirvonen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Yleisön on mahdollista seurata väitöstä etäyhteyden kautta linkin kautta:

Yleisö voi esittää tilaisuuden lopussa mahdolliset kysymyksensä kustoksen puhelinnumeroon 0408214466.

Linkki julkaisuun

Taustatietoja:

Olli Aho kirjoitti ylioppilaaksi Kiviniityn lukiosta Kokkolasta vuonna 2003. Hän valmistui Jyväskylän yliopistosta luonnontieteiden kandidaatiksi matematiikan oppiaineesta vuonne 2011 ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi filosofian oppiaineesta vuonna 2011. Väitöstyön Aho on tehnyt apurahatutkijana. Työtä ovat tukeneet Koneen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö, Oskar Öflunds Stiftelse sr ja Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos.

äپٴᲹ:

Olli Aho, olli.p.aho@jyu.fi

Viestinnän asiantuntija Anitta Kananen, 040 846 1395, anitta.kananen@jyu.fi