5.9.2020: Pienten lasten hyvinvointi edellyttää vuorohoidolta joustavuutta (Salonen) VERKKOVÄLITTEINEN

Pienet lapset voivat vuorohoidossa paremmin, kun toiminta sovitetaan heidän vireystilaansa ja yksilöllisiin tarpeisiinsa.
Eija Salonen
Julkaistu
5.9.2020

Lapsia kuuntelemalla ja huomioimalla aikuiset voivat helpottaa ongelmia, joita esimerkiksi ryhmän vaihteleva kokoonpano ja pitkät päiväkotijaksot tuovat mukanaan. Tämä selviää KM Eija Salosen varhaiskasvatustieteen väitöstutkimuksessa. Salonen tarkasteli vuorohoitoon osallistuvien pienten lasten hyvinvointia arjen vuorovaikutustilanteiden ja niissä rakentuvien kuulumisen kokemusten näkökulmasta.

Muutokset hämmentävät

Monen vuorohoitoon osallistuvan lapsen arkea luonnehtivat muutokset. Lapsen omat varhaiskasvatusajat voivat vaihdella esimerkiksi vanhemman kolmivuorotyön mukaan. Tästä puolestaan seuraa, että myös ihmissuhteet vuoropäiväkodissa vaihtelevat. Salosen tutkimus paljasti näihin muutoksiin liittyviä lasten hyvinvoinnin haasteita.

– Pienelle lapselle ennakoimattomat muutokset, vaikkapa vieraamman ihmisen kohtaaminen päiväkotiin saapumisen hetkellä, ovat toisinaan hämmentäviä. Tämä voi hankaloittaa ryhmään liittymistä, yhteiseen toimintaan osallistumista ja lapsen hyvinvoinnille tärkeiden kuulumisen kokemusten rakentumista, Salonen pohtii.

Vuorohoidon haasteet kytkeytyvät paitsi arjen muutoksiin, myös lapsen omaa vuorokausirytmiä rikkoviin varhaiskasvatusaikoihin. Salosen tutkimuksen perusteella esimerkiksi myöhäiset illat, useat peräkkäiset yövuorot ja iltavuoroa seuraavat aamuvuorot voivat kuormittaa pieniä lapsia ja vaikeuttaa arjen sujumista.

Myös leppoisaa arkea

Haasteiden ohella Salosen tutkimus nosti esille vuorohoitoon liittyviä leppoisan arjen aineksia. Vuorohoitoon osallistuvan lapsen arkeen saattaa kuulua esimerkiksi lyhyitä päiväkotipäiviä, arkivapaita ja kiireettömiä kotiaamuja ennen iltavuoroa. Parhaimmillaan vuorohoito näyttääkin sopivan hyvin yhteen lapsen oman vuorokausirytmin kanssa.

Tämän lisäksi illat vuorohoidossa voivat olla lapselle erityisen mukavaa aikaa, sillä pienissä iltaryhmissä toiminta on usein joustavaa ja lapsilähtöistä. Salosen tutkimukseen osallistuneiden lasten iltoja rikastuttivat esimerkiksi uudenlaiset leikkiympäristöt ja vapaavalintainen toiminta, joka avasi hyviä mahdollisuuksia lasten omille aloitteille ja kuulumisen kokemuksille.

– Tutkimukseni havainnointiaineistossa tämä näkyi lasten innokkaana osallistumisena ja mielihyvän ilmaisuna, Salonen selventää.

Lapsen huomioiminen tärkeää

Silloinkin, kun vuorohoito kuormittaa pientä lasta, voidaan hänen hyvinvointiaan tukea monin tavoin. Avainasemassa ovat joustavat toimintatavat, jotka sallivat lapsen oman vuorokausirytmin, vireystilan ja yksilöllisten tarpeiden huomioimisen niin kotona kuin vuoropäiväkodissa.

– Lapsen hyvinvoinnin ja kuulumisen kokemusten kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että hänen ilmaisemansa tarpeet ja toiveet tulevat kuulluiksi ja huomioiduiksi. Vuorohoidon työntekijältä tämä edellyttää aikaa ja rauhaa lapsen kohtaamiseen ja yhteisen ymmärryksen rakentamiseen arjen pienissä hetkissä, Salonen tähdentää.

Väitöstutkimuksessa havainnoitiin vuorohoitoon osallistuvia 1–3-vuotiaita lapsia. Havainnointiaineistoa täydennettiin haastattelemalla lasten äitejä ja vuorohoidon työntekijöitä. Tutkimus on osa kansainvälistä Perheet 24/7 -tutkimushanketta.

KM Eija Salosen varhaiskasvatustieteen väitöskirjan "Pienet lapset varhaiskasvatuksen vuorohoidossa: Epätyypillisten varhaiskasvatusaikojen merkitys kuulumisen neuvottelulle ja rakentumiselle" tarkastustilaisuus pidetään 5.9.2020 klo 12.00 alkaen salissa RUU D104 (Ruusupuisto, Helena-Sali). Vastaväittäjänä toimii professori Lasse Lipponen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Marja-Leena Laakso (Jyväskylän yliopisto).

Yleisö voi seurata tilaisuutta myös etäyhteyksien kautta: .

Mahdolliset yleisökysymykset voi tilaisuuden lopussa esittää kustoksen puhelinnumeroon: 040 8054024.

Julkaisutiedot

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 254, Jyväskylä 2020. ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-8240-9. Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa (PDF).

Taustatiedot

Eija Salonen kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen aikuislukiosta vuonna 1995. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi vuonna 2005 ja kasvatustieteiden maisteriksi vuonna 2008 Jyväskylän yliopistosta. Väitöstutkimuksensa Salonen aloitti vuonna 2012 Suomen Akatemian rahoittamassa Perheet 24/7 -tutkimushankkeessa.

Salonen on työstänyt väitöskirjaansa Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella tohtorikoulutettavan työsuhteessa sekä Emil Aaltosen säätiöltä ja Suomen kulttuurirahastolta saamiensa apurahojen turvin. Tällä hetkellä Salonen työskentelee lapsi- ja perhetutkimuksen koordinointitehtävissä Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella. Lisäksi Salonen toimii tutkijana Suomen kulttuurirahaston rahoittamassa tutkimushankkeessa ”Konfliktit ja vallankäyttö lasten ja nuorten lähisuhteissa – tarkastelukohteena kerrotut tunteet ja toimijuus”.

äپdz

Eija Salonen, eija.p.salonen@jyu.fi, 040 6886532

Viestinnän asiantuntija Anitta Kananen, +358 40 8461395, anitta.kananen@jyu.fi