5.6.2020 Soiden suojelun haasteet voidaan selättää, mutta se vaatii muutoksia suojelukäytäntöihin (Nieminen)
"Suoluonto on riippuvainen suolla olevan veden määrästä. Suot ovat altaita, joten pienenkin alueen ojittaminen tai hakkaaminen on kuin tulppa vedettäisiin irti. Kun suo alkaa kuivua, alkuperäinen suolajisto katoaa hiljalleen. Siksi suot on suojeltava laajoina kokonaisuuksina", kertoo Eini Nieminen.
Jotta isojen yhtenäisten soiden suojelu olisi mahdollista, soidensuojeluohjelmassa sallittiin maan lunastukset vuonna 2012. Vuonna 2014 Vihreät jätti hallituksen ja ympäristöministeri vaihtui. Uusi ministeri Sanni-Grahn Laasonen (kok.) ei halunnut maan lunastuksia tehtävän, vaan muutti ohjelman vapaaehtoiseksi.
Suoluonnon kannalta näistä seurasi kaksi vaaran paikkaa. Ensinnäkin maan lunastukset voivat johtaa ns. aavistushakkuisiin, eli maanomistaja voi hakata puustoisen suon, jotta sen luontoarvot katoaisivat ja suojelu estyisi.
"Tulokset osoittavat, että systemaattisia aavistushakkuita ei kuitenkaan tapahtunut. Ohjelman piiriin valittuja puustoisia soita kyllä hakataan, mutta hitaammalla tahdilla kuin muita puustoisia soita", Nieminen sanoo.
Toinen vaaran paikka liittyy suoluonnon säilymiseen. Pystytäänkö suuria suokokonaisuuksia suojelemaan vapaaehtoisin keinoin?
"Tulosteni perusteella se on varsin haastavaa. Maanomistajuus on Suomessa hyvin sirpaleista ja yhdellä isolla suolla voi olla yli sata omistajaa. Harvoin sattuu niin, että kaikki olisivat halukkaita suojelemaan."
"Jos kaikki kokonaan tai osittain vastustetut suot jätetään pois, niin monet arvokkaat kohteet jäävät suojelun ulkopuolelle. Lisäksi suojelun taloudelliset kustannukset voivat kasvaa moninkertaisiksi", arvioi Nieminen.
Tutkija kaipaa muutoksia suojelukäytäntöihin.
"Vastustettuja soita ei pidä automaattisesti sulkea suojelun ulkopuolelle. Sen sijaan suojeluvastaisia maanomistajia voitaisiin houkutella suojelemaan maksamalla heille suurempia suojelukorvauksia ilman, että kokonaiskustannukset nousevat liian suuriksi. Tämä tosin edellyttää EU-tason lainsäädännön muutosta, sillä tällä hetkellä lainsäädäntö määrää, että valtio voi korvata maanomistajalle vain tulon menetykset. Lainsäädäntö siis omalta osaltaan estää aidon luonnonarvokaupan käyntiä."
Teos on julkaistu sarjassa JYU Dissertations, numero 226, Jyväskylä 2020, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-8177-8 (PDF). Linkki julkaisuun:
Eini Nieminen kirjoitti ylioppilaaksi Keuruun lukiosta vuonna 2006. Hän valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta Bio- ja ympäristötieteiden laitokselta vuonna 2014. Niemisen väitöskirjaa ovat rahoittaneet Maj ja Tor Nesslingin säätiö sekä Koneen säätiö. Tällä hetkellä Nieminen työskentelee suunnittelijana Metsähallituksen Luontopalveluissa.
³¢¾±²õä³Ù¾±±ð³Ù´ÇÂá²¹:
Eini Nieminen, eini.m.nieminen@jyu.fi, puh. 040 726 6917
FM Eini Niemisen ekologian ja evoluutiobiologian väitöskirjan "How to protect nature - Boreal mire conservation in Finland" tarkastustilaisuus on perjantaina 5. kesäkuuta Jyväskylän yliopistossa alken kello 12. Vastaväittäjänä on dosentti Anni Arponen Helsingin yliopistosta ja kustoksena on professori Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta. Väitöstilaisuuden kieli on suomi.
Yleisö voi seurata väitöstä verkkovälitteisesti, linkki Zoom-webinaariin (suositellaan Zoom-sovellusta tai Google Chrome selainta):
Salasana: 671608