Ä¢¹½Ö±²¥

TtM, FM Tiina Savikangas tutki väitöskirjassaan fyysisen aktiivisuuden yhteyttä kehonkoostumukseen ja fyysiseen kuntoon ikääntyvillä, vähän liikuntaa harrastaneilla henkilöillä. Lisäksi hän selvitti vuoden kestäneen liikunta- ja kognitiivisen harjoittelun sekä pelkän liikuntaharjoittelun vaikutuksia fyysiseen aktiivisuuteen. Hän tarkasteli myös toiminnanohjauksen ja monisairastavuuden yhteyksiä harjoitusvasteisiin.

Jo hyvinkin matalatehoinen liikuskelu oli ikääntyvillä henkilöillä yhteydessä terveempään kehonkoostumukseen ja suurempaan kävelynopeuteen.

– Lisäksi vuoden kestoinen liikuntaohjelma johti aiempaa korkeampaan itsearvioituun fyysiseen aktiivisuuteen myös harjoitusohjelman päätyttyä – koronapandemiasta johtuneiden sulkutoimien aikanakin. Monipuolinen, yli 65-vuotiaiden ihmisten liikkumisen suositusta noudattava liikuntaohjelma, johon sisältyy sekä ohjattua että itsenäistä harjoittelua, voi siis johtaa pysyviin muutoksiin aiemmin vähän liikkuneiden iäkkäiden henkilöiden aktiivisuustasossa, arvioi Savikangas.

Aivojumpasta ei lisähyötyjä

Liikunnan lisäksi toteutettu toiminnanohjauksen harjoittelu eli niin sanottu aivojumppa ei tuonut lisähyötyjä pelkkään liikuntaan verrattuna. Parempi toiminnanohjaus tutkimuksen alussa ennusti kuitenkin korkeampaa fyysistä aktiivisuutta myöhemmin tutkimuksen aikana.

– Toiminnanohjauksella tarkoitetaan tavoitteelliseen ja suunnitelmalliseen toimintaan tarvittavia tiedonkäsittelytaitoja, jotka ovat tärkeitä terveyskäyttäytymiselle. Siksi odotimme, että toiminnanohjauksen harjoittaminen edistäisi liikkumista erityisesti ohjatun harjoittelun päättymisen jälkeen, mutta niin ei käynyt. Intensiivinen liikuntaharjoittelu kehitti mahdollisesti myös toiminnanohjausta niin paljon, ettei sen erillinen harjoittelu siksi tuonut lisähyötyjä, pohtii Savikangas.

Useatkaan sairaudet eivät esteenä liikunnan hyödyille

Väitöstutkimuksen alkutilanteessa havaittiin, että useita kroonisia sairauksia sairastavat liikkuivat keskimäärin vähemmän ja heidän kuntonsa oli alhaisempi. Tämä lähtötilanteen havainto on tuttu myös aiemmista tutkimuksista. Sen sijaan monisairastavuudella ei ollut juuri lainkaan vaikutusta fyysisen aktiivisuuden ja kunnon kehittymiseen harjoittelun aikana.

– Oli positiivinen yllätys, että monisairastavuus vaikutti vain hyvin vähän fyysisen aktiivisuuden ja kunnon kehittymiseen. Liikuntasuosituksen mukainen harjoittelu oli siis hyödyllistä myös niille iäkkäille henkilöille, joilla oli useita kroonisia sairauksia, mutta jotka kykenivät terveytensä puolesta osallistumaan melko intensiiviseen liikuntaharjoitteluun.

Fyysisellä aktiivisuudella on monenlaisia positiivisia vaikutuksia ikääntyvien ihmisten terveyteen ja toimintakykyyn. Tästä huolimatta vain harva yli 70-vuotias liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Liian vähäinen liikkuminen vaikuttaa negatiivisesti yksilön elämänlaatuun, mutta on myös merkittävä yhteiskunnallinen haaste, sillä sen yhteiskunnalle aiheuttamien kustannusten arvioidaan olevan Suomessa miljardeja euroja vuodessa.

Väitöstutkimus koostui neljästä Ikääntyvien ihmisten turvallisen liikkumisen edistäminen (Promoting safe walking among older people, PASSWORD) -projektin osatutkimuksesta. Tutkimukseen osallistui 314 jyväskyläläistä 70–85-vuotiasta, kotona asuvaa henkilöä, jotka eivät ennen tutkimuksen alkua liikkuneet terveytensä kannalta riittävästi.

Tutkittavat arvottiin joko vuoden kestoiseen liikunta- ja kognitiiviseen harjoitteluun tai pelkkään liikuntaharjoitteluun. Kaikille tutkittaville yhteinen nousujohteinen liikuntaohjelma sisälsi ohjattua ja itsenäistä voima-, kävely- ja tasapainoharjoittelua. Puolet tutkittavista osallistui lisäksi tietokoneella toteutettuun kognitiiviseen harjoitteluun, jonka tavoitteena oli kehittää toiminnanohjausta.

Tutkimuksen aineistoa kerättiin ennen harjoittelun alkua, harjoitusohjelman puolivälissä ja välittömästi sen päättymisen jälkeen kyselylomakkeilla, kiihtyvyysantureilla ja laboratoriomittauksilla. Ennen harjoitusohjelman alkua tietoja kerättiin myös rekistereistä. Vuosi harjoittelun päättymisen jälkeen sekä koronapandemian alussa toteutettiin lisäksi seurantakyselyt.

Tiina Savikankaan gerontologian ja kansanterveyden väitöskirja Physical activity among community-dwelling older adults: Relationships with body composition and physical capacity, and the effects of physical and cognitive training, multimorbidity patterns, and executive functions tarkastetaan perjantaina 4.11.2022 klo 12 Jyväskylän yliopiston Historica-rakennuksen salissa H320. Vastaväittäjänä toimii professori Raija Korpelainen (ODL Liikuntaklinikka) ja kustoksena professori, dekaani Sarianna Sipilä (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa JYU Dissertations 566, Jyväskylä 2022, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-9212-5 (PDF) ja se on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa:

Tiina Savikangas on kirjoittanut ylioppilaaksi Ylivieskan lukiosta. Filosofian maisterin ja terveystieteiden maisterin opinnot hän on suorittanut Jyväskylän yliopistossa. Savikankaalla on useiden vuosien opettajakokemus eri kouluasteilta. Hän on työskennellyt Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa eri tehtävissä vuodesta 2017 alkaen.

³¢¾±²õä³Ù¾±±ð³Ù´ÇÂá²¹:

Tiina Savikangas
±¹Ã¤¾±³Ùö²õ°ì¾±°ùÂá²¹³Ù³Ü³Ù°ì¾±Âá²¹
Gerontologian tutkimuskeskus ja Liikuntatieteellinen tiedekunta
+358 45 326 3326
tiina.m.savikangas@jyu.fi