3.6.2022 Uutta tietoa parvovirusten vuorovaikutuksista isäntäsolun tumassa (Mattola)

Virusproteiinien vuorovaikutukset isännän proteiinien kanssa mahdollistavat virusinfektion etenemisen solussa. FM Salla Mattola tarkasteli väitöskirjassaan koiran parvoviruksen vuorovaikutuksia isäntäsolun tumassa.
Salla Mattola
Julkaistu
3.6.2022

Parvovirukset ovat pieniä vaipattomia yksijuosteista DNA:ta sisältäviä viruksia, jotka ovat hyvin riippuvaisia isännän toiminnoista. Parvovirukset kykenevät infektoimaan laajalti eri eliölajeja, mukaan lukien ihmisiä ja muita nisäkkäitä. Lääketieteessä parvovirukset ovat kiinnostuksen kohteena geeninkuljettimina geenihoidoissa sekä syöpäsolujen tuhoajina onkolyyttisissä virushoidoissa. Mattolan väitöskirjatutkimuksessa viruksen ja isännän vuorovaikutuksia selvitettiin käyttämällä malliviruksena koiran parvovirusta.

”Virusten vuorovaikutus isäntäsolun kanssa tapahtuu pääasiallisesti viruksen tuottamien proteiinien avulla. Väitöstutkimuksessani havaitsin koiran parvoviruksen ennestään heikosti tunnetun ei-rakenteellisen proteiinin, NS2:n, vuorovaikuttavan erityisesti kromatiinin muokkaamiseen sekä DNA vauriovasteeseen liittyvien proteiinien kanssa”, Mattola kertoo. NS2:n vuorovaikutusten havaittiin olevan yhteydessä tärkeiden tuman rakenneosasten, tumajyvästen, läpikäymiin rakenteellisiin muutoksiin infektion aikana. Mattolan mukaan kromatiinin muokkaukseen liittyvät vuorovaikutukset viittaavat siihen, että viruksen NS2-proteiinilla on oletettua suurempi rooli viruksen monistumisessa.

Aiemmin muilla parvoviruksilla saadut tulokset näyttivät viruskapsidien tumasta uloskulkeutumisen tapahtuvan aktiivisesti tumahuokosten kautta. Mattola havaitsi viruksen aiheuttamien muutosten, kuten solusyklin etenemisen ja solukuoleman aktivoinnin, lisäävän tumakalvon läpäisevyyttä infektiossa ja edesauttavan viruskapsidien pääsyä ulos tumasta.

”Väitöstutkimus toi vastauksia moniin kysymyksiin, mutta saadut tulokset herättivät myös lisäkysymyksiä. Esimerkiksi saadut tulokset paljastivat lukuisia muita mahdollisia prosesseja, joissa parvoviruksen NS2-proteiini on osallisena. NS2:n vuorovaikutusten lisäksi viruksen ulostuloreitti isäntäsolusta on pääosin tuntematon ja vaatii jatkoselvitystä”, Mattola sanoo. Hän jatkaakin väitöksensä jälkeen virus–solu-vuorovaikutuksien tutkimusta Maija Vihinen-Rannan ٳٰܳ쾱ܲää.

Väitöstutkimusta ovat rahoittaneet Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitos sekä Jane ja Aatos Erkon säätiö.

Salla Mattola kirjoitti ylioppilaaksi Mikkelin lyseon lukiosta vuonna 2005 ja valmistui filosofian maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta vuonna 2016. Tämän jälkeen Mattola on työskennellyt tutkimusavustajana Itä-Suomen yliopistossa farmasian laitoksella ja tutkimusavustajana sekä väitöskirja tutkijana Jyväskylän yliopistossa bio- ja ympäristötieteen laitoksella.

Väitöskirja on julkaistu Jyväskylän yliopiston väitöstutkimusten JYU Dissertations -sarjassa, numero 530, Jyväskylä 2022. ISBN 978-951-39-9177-7 (PDF), URN:ISBN:978-951-39-9177-7, ISSN 2489-9003. Linkki julkaisuun:

FM Salla Mattolan väitöskirjan ”Virus-host interactions during nuclear egress of parvoviruses” tarkastustilaisuus perjantaina 3.6.2022 klo 12. Vastaväittäjänä professori Jose Almendral (Autonomous University of Madrid, Espanja) ja kustoksena dosentti Maija Vihinen-Ranta. Väitöstilaisuuden kieli on englanti.