Ä¢¹½Ö±²¥

FM Liia-Maria Raippalinna selvittää väitöstutkimuksessaan, miten kotitalouksien ruokahävikistä muodostui 2010-luvun Suomessa yhteisesti jaettu tavoite, ja tarkastelee ruokahävikin vähentämistä siinä tuotettavien muutosten näkökulmasta. Tutkimus perustuu Helsingin Sanomien (2010–2017) ruokahävikkiä käsitteleviä kirjoituksiin ja kuluttajavalistustapahtuma ±áä±¹¾±°ì°ì¾±´Ú±ð²õ³Ù²¹°ù±ð¾±±ô³Ù²¹ (2017) rekrytoitujen ihmisten haastatteluihin.

Ruokahävikki nousi julkiseen keskusteluun 2010-luvun alussa MTT:n tutkimusten myötä.  Tieteelliseen tietoon perustuva ja kestävyystavoitteisiin kytkeytyvä ruokahävikin vähentäminen sekoittui perinteisen kotitalousvalistuksen ihanteisiin. Monimutkaiset kestävyyskysymykset pelkistyivät yksinkertaisiksi arjen toiminnoiksi, ja perinteiset jätteen välttämisen konstit saivat uuden, yhteiskunnallisen merkityksen. Ne tarjoavat helposti lähestyttäviä välineitä kestävyyden edistämiseen, mutta voivat myös ylläpitää valheellisia käsityksiä elämäntavan kestävyydestä.

Yksilön vaikutusmahdollisuudet rajallisia 

Mediakeskustelussa on korostettu kuluttajan vastuuta. Rakenteelliset ja poliittiset kysymykset ovat jääneet ulkopuolelle. Koska talouden ja yhteiskunnan toiminta on sidoksissa ylijäämän tuottamiseen, ruokahävikkiä ei kuitenkaan voi poistaa ilman järjestelmätason muutoksia. Nämä tarkoittavat myös kulttuurisia muutoksia, esimerkiksi nykyisten, runsauteen perustuvien ruokakäytäntöjen osalta. 

Ruokahävikin vähentämiseen liittyykin toiveita laajemmasta kulttuurisesta muutoksesta. Arkielämässä ruokahävikin välttäminen mahdollistaa konsumerismin ja siihen liitettävän materiaalitulvan vastustamisen tilanteessa, jossa yksilön vaikutusmahdollisuudet muutoin tuntuvat vähäisiltä. Tästä näkökulmasta ruokahävikin vähentämisessä voisi olla potentiaalia myös radikaalimpaan kestävyyden visiointiin.

Jotta merkittäviä muutoksia voisi tapahtua – ja kansalaiset voisivat osallistua niiden tuottamiseen – heitä koskevan keskustelun tulisi ulottua myös vaikeisiin, koko ruokajärjestelmää ja elämäntapaa koskeviin kysymyksiin.

FM Liia Raippalinnan etnologian ja antropologian väitöskirja "Vastuu, vastarinta ja arkipäiväinen kestävyys. Yhteiskuntaetnologinen tutkimus ruokahävikin vähentämisestä" tarkastetaan 17.11.2023 kello 12.00 Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen salissa H320. Vastaväittäjänä toimii professori Jarno Valkonen (Lapin yliopisto) ja kustoksena professori Outi Fingerroos (Jyväskylän yliopisto).

Linkki julkaisuun:  

Taustatietoa: 

Raippalinna on kirjoittanut ylioppilaaksi Jyväskylän Lyseon lukiosta ja valmistunut maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineenaan uskontotiede. Väitöksen jälkeen hän jatkaa tutkimustyötä Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitoksen Sodan sumusta -hankkeessa.

Väitöstutkimusta ovat rahoittaneet Emil Aaltosen säätiö, Jyväskylän yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta sekä historian ja etnologian laitos. 

³¢¾±²õä³Ù¾±±ð³Ù´ÇÂá²¹:

Liia-Maria Raippalinna, liia.raippalinna@jyu.fi