Ä¢¹½Ö±²¥

KM Minna Maunumäki tarkasteli väitöskirjassaan yliopisto-opiskelijoiden oppimisen arviointia ja yliopisto-opetusta opetuksellisista ja poliittisista näkökulmista käsin. Tutkimus perustui yliopistossa opettavien haastatteluihin.

– Tutkimuksessani olen pyrkinyt läpivalaisemaan arvioinnin ja yliopisto-opetuksen monimerkityksellisyyttä. Tällä hetkellä niihin ja koko yliopistoon kohdistuu valtavasti erilaisia globaaleja koulutuspoliittisia pyrkimyksiä ja odotuksia. Pyrkimys huippuosaamiseen asetetaan jo aivan pienemmistä koululaisista alkaen, ja jatkuvan oppimisen vaade läpileikkaa koko koulutusjärjestelmän varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen, Maunumäki taustoittaa.

Uuspedagogiikka kaventaa arvioinnin ja opetuksen käytänteitä

Tutkimuksen mukaan yliopisto-opiskelijoiden oppimisen arviointia ja yliopisto-opetusta kehitetään talouteen perustuvan koulutuspolitiikan, tehokkuuden ja työelämän tarpeiden suuntaisesti. Ne sopivat hyvin yhteen ajan tehokkuus- ja osaamisvaatimusten kanssa, mutta huonommin oppimisen ja arvioinnin kokonaisvaltaisen luonteen, akateemisen perinteen ja sivistyksen kanssa.

– Yliopisto-opetus on jäänyt yliopiston tutkimustehtävän varjoon ja opetuksen tavoitteita ja käytänteitäkin on määritelty uudelleen. Uuspedagogiikka tarkoittaa yliopisto-opetuksen muuttamista taloudellisia päämääriä tukeviksi. Työssäni tämä näkyy arviointia ja yliopisto-opetusta koskevassa puheessa. Esimerkiksi opiskelijoita voidaan arvioida numeerisesti tai digitaalisesti ilman arviointipalautetta ja keskustelua opiskelijan kanssa. Näin opettajilla jää enemmän aikaa muille tuottavimmille toiminnoille, kuten tutkimukselle, Maunumäki summaa.

Ristiriita nopeiden ja hitaiden tavoitteiden välillä

Maunumäen väitöstutkimus osoittaa, että yliopisto-opetuksen ja opiskelijoiden arvioinnin kehittämiseen vaikuttavat sekä taloudellisista päämääristä juontuvat että aikuisten oppimista tarkastelevat opetus- ja arviointikäsitykset. Oppimisen näkökulmasta arvokkaat arviointi ja opetusmenetelmät jäivät tehokkaasti toteutettavien ja yhteiskunnan kilpailukykyä lisäävien tehokäytänteiden varjoon.

– Oppiminen on monitahoinen prosessi, minkä vuoksi sen arviointi edellyttää moninaisten arviointimenetelmien soveltamista. Yliopisto-opetuksen ja arvioinnin tulisi edistää opiskelijoiden kasvua kestävästi ja laaja-alaisesti, ei vain opiskelijan osaamista ja työelämän tarpeita tukevalla tavalla, Maunumäki näkee.

Uuspedagogiikka määrittelee uudelleen myös akateemista opettajuutta

Uuspedagogiikka ja tehokkuusvaade ovat tuottaneet myös yliopistossa opettaville ja akateemiselle opettajuudelle uudenlaisia haasteita. Yliopistossa opettavat kokivat joutuvansa tinkimään omista ja opetuksellisista periaatteistaan.

– Opettajat haluaisivat satsata laadukkaaseen, henkilökohtaiseen ja oppimista edistävään arviointiin ja opetukseen. Uuspedagogiikka uudelleen määrittää ja haastaa voimakkaasti myös opettajuutta, Maunumäki tiivistää.

Opettajien ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutus on vähentynyt

Yliopisto-opetukseen uuspedagogiikka heijastuu opiskelijoiden liiallisen vapauden korostumisena ja ohipuhumisen lisääntymisenä.

– Vapaat, kansainväliset ja joustavat koulutusmahdollisuudet ovat koulutuksen tulevaisuutta ja siten monen opiskelijan opintopolun mahdollistajia. Äärimmilleen vietyinä ne voivat johtaa opintojen ja suoritteiden shoppailuun, jolloin opiskelija kerää opintosuorituksia eri oppilaitoksista käyttääkseen niitä työllistymisensä tukena. Kansainvälisillä ja digitaalisilla oppimisalustoilla toimiminen vähentää opiskelijoiden ja opettajien välistä vuorovaikutusta, jolloin keskustelu vähenee ja ohipuhuminen lisääntyy. Kokonaiskuva opiskelijan oppimisesta katoaa niin opiskelijalta itseltään, kuin opettajilta. Uhkana on, että yliopistotutkintojen merkitys haurastuu, Maunumäki summaa.

Monimutkainen maailma mutkikkaine ilmiöineen edellyttää laaja-alaista osaamista ja sivistynyttä ajattelua. Koulutuksella on kaikki mahdollisuudet tuottaa opiskelijoille molempia valmiuksia.

– Oppiminen on hidas prosessi, joka vaatii aikaa. Työelämä sen sijaan odottaa nopeasti huippuosaajia muuttuviin tarpeisiinsa. Tällaisessa tilanteessa olisi tärkeää tuottaa opiskelijoille valmiuksia oman ajattelun ja toiminnan kriittiseen arviointiin. Tärkeää on oppia tiedostamaan myös yhteiskunnallista ja ekologista vastuuta, kohtuullisuutta ja sivistyksellisimpiä arvoja, Maunumäki pohtii.

Väitöstilaisuuden tiedot:

KM Minna Maunumäen kasvatustieteen väitöskirjan "Arviointi ja yliopisto-opetus kilpailevien diskurssien ja jännitteiden kenttinä - diskurssianalyysi yliopistossa opettavien puheesta" tarkastustilaisuus järjestetään perjantaina 11.6. klo 12.00 alkaen Kokkolan yliopistokeskuksessa. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan alaan kuuluvan väitöstilaisuuden vastaväittäjänä toimii dosentti Anne Laiho (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Heidi Harju-Luukkainen. Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Väitöstilaisuutta voi seurata verkkovälitteisesti -sivustolla.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa JYU Dissertations numerona 392. Väitöskirja on luettavissa JYX-arkistossa:

³¢¾±²õä³Ù¾±±ð³Ù´ÇÂá²¹:

Minna Maunumäki, minna.j.maunumaki@jyu.fi, puh. 040 631 8868

Minna Maunumäki kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2000 Kokkolan yhteislyseon lukiosta ja valmistui Helsingin yliopistosta kasvatustieteiden maisteriksi vuonna 2007. Helsingissä hän työskenteli opintojen jälkeen muun muassa osastosihteerinä ja opiskeluvalmentajana. Vuonna 2017 hän aloitti yliopistonopettajan tehtävissä Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen avoimessa yliopistossa, jossa hän toimii edelleen.