Ä¢¹½Ö±²¥

Lähisuhdeväkivallan yleisyys ja haitat ovat hyvin tiedossa, mutta silti alle prosentti hoitoon hakeutuvista uhreista tunnistetaan terveydenhuollossa.

– Epäsuhta on valtava ottaen huomioon, että väkivallan uhrit käyttävät terveydenhuollon palveluita jopa 80 prosenttia enemmän kuin muu väestö, toteaa aiheesta väittelevä PsM Heli Siltala.

– Ongelma on nyt vieläkin ajankohtaisempi, sillä koronapandemian on jo todettu lisänneen lähisuhdeväkivaltaa entisestään ja terveyshaitat seuraavat varmasti perässä, Siltala jatkaa.

Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa lukuisia terveysongelmia

Lähisuhdeväkivaltaa kokeneet henkilöt kärsivät muun muassa masennusoireista, heikentyneestä psykososiaalisesta hyvinvoinnista ja heikommasta unen laadusta. Mielenterveysongelmien lisäksi lähisuhdeväkivaltaa kokeneet hakevat terveydenhuollosta apua myös lukuisiin somaattisiin vaivoihin. Terveyshaittoja ei aiheudu vain fyysisestä väkivallasta, vaan henkisen väkivallan vaikutus mielenterveyteen voi olla jopa fyysistä väkivaltaa merkittävämpi.

– Jo aiemmin on tiedetty, että lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden terveys on huonompi kuin ei-väkivaltaa kokeneiden. Uutta tietoa on kuitenkin, että lähisuhdeväkivallan uhrien terveys on huonompi myös verrattuna muihin väkivallan uhreihin, etenkin niin sanottua katuväkivaltaa kokeneisiin, Siltala kertoo.

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kanssa yhteistyössä kerätty tutkimusaineisto sisälsi tietoa yli 2200 aikuisesta, joista osa vastasi mielenterveyttä ja hyvinvointia kartoittavaan kyselytutkimukseen ja osan terveystietoja kartoitettiin sähköisistä potilaskertomuksista neljän vuoden ajalta.

Terveydenhuollon kustannukset laskivat väkivallan tunnistamisen jälkeen

Neljän vuoden seurantajakso osoitti, että lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden potilaiden kustannukset ylittivät väestön keskiarvon jo puolitoista vuotta ennen heidän tunnistamistaan terveydenhuollossa. Kustannukset kohosivat aina tunnistamisajankohtaan asti ja laskivat sen jälkeen. Katuväkivaltaa kohdanneilla vastaavaa kustannusten laskua ei havaittu.

– Tämä viittaa siihen, että lähisuhdeväkivalta jatkuu pitkään ja siihen liittyvät terveysvaikutukset pahenevat ajan kanssa. Runsas terveyspalveluiden käyttö merkitsee, että tilaisuuksia väkivaltaan puuttumiseen olisi, mutta niitä ei aina osata käyttää hyödyksi, Siltala toteaa.

Rohkaisevaa kuitenkin on tieto siitä, että lähisuhdeväkivallan tunnistaminen käänsi terveydenhuollon kustannukset laskuun, vaikka ne olivatkin edelleen väestön keskiarvoa korkeammat kaksi vuotta tunnistamisen jälkeen.

– Lähisuhdeväkivalta on epämukavia tunteita aiheuttava aihe, mutta asian hyssyttely tai välttely ei auta mitään. Vielä paljon vaietumpi puheenaihe ovat terveydenhuollon henkilöstön omat lähisuhdeväkivaltakokemukset, jotka ovat niin ikään yleisiä ja vaikuttavat merkittävästi ammattilaisten hyvinvointiin ja jaksamiseen, Siltala huomauttaa.

PsM Heli Siltalan psykologian väitöskirjan "Family violence as a public health problem: Effects and costs in Finnish health care" tarkastustilaisuus järjestetään perjantaina 10.9. kello 12 alkaen verkkovälitteisesti. Vastaväittäjänä toimii professori Gene Feder (University of Bristol) ja kustoksena professori Juha Holma (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Väitöskirja on luettavissa osoitteessa .

Yleisö voi seurata tilaisuutta verkosta osoitteessa .

Kustoksen puhelinnumero, johon yleisö voi tilaisuuden lopussa esittää mahdolliset kysymyksensä, on 040 8053488.

³¢¾±²õä³Ù¾±±ð³Ù´ÇÂá²¹:

Heli Siltala, heli.p.siltala@jyu.fi, puh. +358 50 572 1518
Viestinnän asiantuntija Kirke Hassinen, kirke.m.hassinen@jyu.fi, puh. 050 462 6920

Heli Siltala kirjoitti ylioppilaaksi Nivalan lukiosta vuonna 2008 ja valmistui psykologian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2015. Samana vuonna Siltala aloitti väitöstutkimuksensa tekemisen ja työskentelyn Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella. Tutkimus- ja opetustyön lisäksi Siltala on työskennellyt myös lähisuhdeväkivallan tekijöille tarkoitetussa Vaihtoehto väkivallalle -interventiossa. Tällä hetkellä Siltala työskentelee projektitutkijana Jyväskylän yliopistossa sekä psykologina Oulun vankilassa.