Miksi meidän täytyy ottaa luontokato vakavasti?

Ekologian professori Janne Kotiaho kertoo luonnon monimuotoisuudesta ja tämänhetkisestä luontokadosta. Lue tästä, miksi luontokato on uhka, johon meidän täytyy reagoida.

Minulta kysytään usein, mitä hyötyä luonnon monimuotoisuudesta on – miksi luonnon suojelu on tärkeää? Yleensä en vastaa kysymykseen suoraan, vaan kerron mitä luonnon monimuotoisuus itseasiassa on. Luonnon monimuotoisuus on elämä sen kaikissa muodoissa. Elämä on maapallon erikoisuus, joka on alkanut kerran ja jatkunut noin neljän miljardin vuoden ajan moninaistuen jatkuvasti.

Monimuotoisuus, jonka nyt havaitsemme, on sukupolvesta toiseen siirtyvän elämän jatkumon tämänhetkinen tulos. Jatkumoa kuvastaa metafora elämän puusta, jossa oksien kärjissä olevat lajit ovat kaikki yhteydessä toisiinsa puun haarojen ja rungon kautta. Yhden oksan kärjessä killuu pisarana miljoonien joukossa myös ihminen.

Luontokato ei ole vain metsän tiaisten tai niittyjen pölyttäjähyönteisten häviämistä. Luontokato on luonnonvaraisen elämän hiipumista maapallolta.

Ihminen on toisenvarainen, emmekä me selviä ilman ei-inhimillistä elämää. Ihmiskuntana ajamme kuitenkin muita lajeja ahdinkoon ottamalla niiden tarvitsemat elinympäristöt omaan käyttöömme, käyttämällä niitä hyväkseen ravintona tai hyödykkeinä, aiheuttamalla evolutiivisen sopeutumisen näkökulmasta liian nopean ilmastonmuutoksen, pilaamalla ja saastuttamalla ympäristöä sekä siirtämällä lajeja alueille, joille ne eivät luonnostaan kuulu. Pisarat putoilevat oksien kärjestä, kun heilutamme elämän puuta liian rajulla kädellä.

Maailman talousfoorumi on nostanut luontokadon vakavuudeltaan jo neljänneksi ihmiskuntaa uhkaavaksi riskiksi heti pandemioiden, ilmastonmuutoksen ja joukkotuhoaseiden jälkeen.

Tunnistetuista riskeistä huolimatta luonnon ja sen tuottamien ekosysteemipalveluiden kato on hallitustenvälisen luontopaneelin IPBES:in mukaan kuitenkin nyt nopeampaa kuin koskaan, ja Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin perusteella luontokato kiihtyy myös Suomessa. Helmikuussa 2021 ekonomisti Dasgupta painotti Luonnon monimuotoisuuden taloustiede -raportissa1, että luontopääomaa köyhdyttämällä saavutettu taloudellinen hyöty on lyhytnäköistä ja kestämätöntä.

Poliittisesti luontokato on jo noussut EU:n agendalle. Euroopan komissio valmistelee vuoteen 2030 ulottuvaa biodiversiteettistrategiaa, jonka tavoitteena on merkittävästi lisätä suojelualueita, sillä nykyinen verkosto ei riitä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Suomi on sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen, ja tukee esitettyjä tavoitteita.

Luonnonsuojelussa on lopulta kyse maapallon rajallisuudesta ja sen kyvystä ylläpitää elämää. Maapallon rajallisuuden kanssa ei voi neuvotella.

Maapallo ja sen luonto asettavat ekologiset reunaehdot, joiden puitteissa yhteiskunnat on järjestettävä. Talous on työkalu, jonka avulla reilu ja ylisukupolvisesti oikeudenmukainen kestävyysmurros tehdään. Tavoitteeksi tulee ottaa planetaarinen hyvinvointi, jonka vallitessa sekä ihminen että ei-inhimillinen luonto voivat hyvin ja kukoistavat.

Janne Kotiaho

Janne Kotiaho
Professori
Jyväskylän yliopisto

Ìý

Tekstin kirjoittaja on POLKU 2.0 -hankkeen johtaja. Hankkeen päärahoittaja on Euroopan Sosiaalirahasto. Rahoittavana viranomaisena toimii Keski-Suomen ELY-keskus.

Pidempi versio tästä tekstistä on julkaistu Tieteessä tapahtuu -lehden numeron 1/2022 pääkirjoituksena otsikolla .

1

Hankkeen toteuttajien logot