Ģ��ֱ��

Miten historian opettajan ja rehtorin urasta haaveilevasta nuoresta miehestä kasvoikin järjestötoiminnan aktiivi ja taustavaikuttaja?

Juha Makkonen muutti kotikaupungistaan Savonlinnasta Jyväskylään syksyllä 1996. Samana syksynä  alkoivat opinnot historian laitoksella pääaineena yleinen historia. Häntä kiinnostivat erityisesti poliittinen historia ja suurvaltojen väliset suhteet.  Toisaalta kiinnostuksen kohteena oli myös erilainen vaikuttamistoiminta. Juha oli jo lukiossa toiminut oppilaskunnan varapuheenjohtaja ja hän oli aktiivi nuorisopolitiikassa. Olipa poliitikon urakin häivähtänyt mielessä. Opiskeluaikana hän pääsi vaikuttamaan ylioppilaskunnan edustajistossa ja hallituksessa – molemmissa myös puheenjohtajana. Vaikuttamisenpaikkoja löytyi myös tiedekuntaneuvoston opiskelijajäsenenä, ainejärjestö Tosineen hallituksessa ja paikallisten keskustaopiskelijoiden puheenjohtajana.

– Silloin pro gradujen arviointiasteikkoa oltiin muuttamassa tiedekuntaneuvostossa latinankielisistä arvosanoista  kolmiportaiseksi suomenkieliseksi. Minua  kannattaneet laitoksen opiskelijat vaativat, että nyt kyllä Makkonen vastustat tätä ja niin jätin asiasta eriävän mielipiteen tiedekuntaneuvoston päätökseen, vaikka niin ei ollut tapana, Juha kertoo.

”Yliopistoyhteisössä oppi todella paljon järjestötyön kannalta olennaisia asioita, en ole katunut lähtemistä mukaan ylioppilaskunnan toimintaan – päinvastoin. ”

Opintojen loppuvaiheessa työt järjestömaailmassa alkoivat kiinnostaa yhä enemmän.  Opintojen ohella Juha työskenteli Suomen Lukiolaisten Liitossa edunvalvonta- ja tiedotussihteerinä. Valmistumisen jälkeen hän  haki historian opettajan paikkoja, mutta pääsy haastatteluihin oli vaikeaa ilman opettajan työkokemusta. Siinä vaiheessa järjestötyö alkoi näyttäytyä varteenotettavalta vaihtoehdolta ja pian koko työuraa määrittävältä tekijältä.  Juha pääsinkin pääsihteeriksi ensin AMK-opiskelijoiden liittoon SAMOKiin ja parin vuoden päästä hän palasi Suomen Lukiolaisten Liittoon – nyt pääsihteeriksi.

”Moni opiskelukaveri kummasteli silloin, että eikö ole outoa, että lukiolaiset ovat sinun esimiehiä? – Ei, vastasin. Nehän ovat ikäluokkansa lahjakkaimpia tyyppejä. Oli etuoikeus työskennellä sellaisessa porukassa ja olla heidän luottamuksensa arvoinen.”

Työskenneltyään reilut viisi vuotta järjestöissä, Juha Makkonen haki Humanistisen ammattikorkeakoulun kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelman lehtorin paikkaa. Itselleen suureksi yllätykseksi hän sai paikan ja pääsi opettamaan – tosin ei historiaa, vaan sitä mitä hän oli tehnyt työkseen valmistumisensa jälkeen; järjestöissä tehtävää nuorisotyötä. Vaikka historian sisällöt eivät olekaan olleet työtehtävien keskiössä, on historian opinnoista ollut suuri välineellinen hyöty. Järjestötyössä tarvitaan hyvää yleissivistystä.

”Kun puhutaan vaikuttamisesta, osallistamisesta ja etujen ajamisesta, on hyvä tietää ilmiöiden ja tapahtumien taustoja ja ymmärtää suuria kehityskulkuja. On helppoa keskustella erilaisten ihmisten kanssa, kun tuntee laajasti asioita.”

Humanistisessa ammattikoulussa Juha Makkonen eteni koulutuspäälliköksi, josta hän on nyt siirtynyt OAJ:n määräaikaiseen kehittämispäällikön tehtävään. Hänen tehtävänään on suunnitella ja vetää OAJ:n järjestötoiminnan kokonaisvaltaista uudistustyötä. Makkonen kokee tehtävän erittäin kiinnostavana ja on mielissään, että työtehtävän toteuttamiseen on jätetty väljyyttä. – On aikaa kuulla laajasti niitä, joita uudistus koskettaa, Makkonen sanoo. Aktiivit ja kenttä on saatava mukaan uudistustyöhön.

”Kontaktit ovat järjestötyössä ensiarvoisen tärkeitä. Kun on hoitanut aina hyvin hommansa ja tullut toimeen ihmisten kanssa, on helpompaa tehdä uusia avauksia ja työskennellä erilaisten ryhmien kanssa. Myös eteneminen työuralla on sujuvampaa, kun on hyvät ja toimivat verkostot.”

”Työvieras” juttusarja on osa yliopiston alumnitoimintaa, jossa alumnikoordinaattori käy vierailemassa alumnien työpaikoilla.