Roope Vehkalahti
Matematiikan ja tilastotieteen laitoksen yliopistonlehtori Roope Vehkalahti opettaa matematiikkaa Jyväskylän yliopiston uusien DI-ohjelmien opiskelijoille.
Jyväskylä on tarjonnut perheellemme juuri sitä, mitä toivoin saavamme muuttaessamme. Arjen ollessa vaivatonta ja mutkatonta pystyy keskittymään oleelliseen. Vielä kolmenkin vuoden jälkeen matematiikan ja tilastotieteen laitos näyttäytyy varsin romanttisessa valossa. Aika pitkälle sen kaltaisena millaisia kuvittelin hyvien matematiikan laitosten olevan, kun aloitin Helsingissä palavasti innostuneena opiskelijana.
Matematiikka voitti urheilun
Nuoruuteni urheilin vakavasti. Urheilukoulun jälkeen päädyin osittain sattumalta opiskelemaan matematiikkaa Helsingin yliopistoon. Tarkoitukseni oli urheilla päätoimisesti ja siinä sivussa opiskella matematiikkaa. Yliopistolla kuitenkin Olli Martio saarnasi sen verran väkevästi, että hurahdin matematiikkaan pahan kerran. Urheilut olikin sitten siinä vaiheessa urheiltu ja keskityin varsin intensiivisesti opiskeluun. Helsinki jäi varhain taakse, kun siirryin rakkauden perässä Turkuun, missä myös väittelin vuonna 2008. Turussa pysyin varsin pitkään, joskin välillä vierailin vaimoni kanssa vuoden Sveitsissä EPFL:ssä. Vuonna 2016 siirryin kohti käytännönläheisempiä aiheita Aalto yliopiston Informaatio- ja tietoliikennetekniikan laitokselle.
Aallossa suurimmalta osin tutkin, mutta myös opetin tulevia diplomi-insinöörejä. Tietoliikennetekniikassa sovelletaan matematiikkaa varsin laajasti, joten Aallon vuodet tarjosivat melko hyvän ikkunan siihen, mitä insinöörit osaavat ja toisaalta myös, mitä eivät osaa. Kun näin Jyväskylän yliopiston hakuilmoituksen insinöörimatematiikan opettamisesta ajattelin, että tuohon minulle voisi olla annettavaa.
Jyväskylässä helppo hengittää
Jyväskylän yliopiston matematiikan ja tilastotieteen laitos oli helppo valinta, sillä laitoksella on korkealaatuinen ja poikkeuksellisen hyvä maine. Ennen lopullista päätöstä kyselin matematiikan ja tilastotieteen laitoksesta ja sen ilmapiiristä tutuilta. Jyväskyläläislähtöiset perhetutut taas suitsuttivat kaupungin luonnonkauneutta, rauhallisuutta ja mukavia ihmisiä. Viimekädessä vaimoni varmaankin sinetöi Jyväskylään lähdön. Hän laski sen varaan, että neljän lapsen perheen elämä Jyväskylässä olisi helpompaa kuin Helsingissä.
Jyväskylä on kaupunkina rauhallinen, eloisa ja juuri sopivan kokoinen. Talvet ovat kylmiä ja valkoisia, katuja koristavat opiskelijat. Täällä on helppoa ja suhteellisen edullista elää perheen kanssa, sillä ympäristö on turvallinen, päiväkodit ja koulut ovat lähellä, liikkuminen onnistuu ilman autoa ja liikunta- ja kulttuurimahdollisuudet ovat toimivat. Mäet ja harjut ovat riittävän korkeita ja järvet syviä.
Avoin ja arvostava yhteisö
Urheiluun verrattuna matematiikka tarjoaa yllätyksiä ja yhden päivän aikana voi kehittyä dramaattisesti. Opettaessa pyrin jakamaan oman innostuneisuuteeni, jotta opiskelijat saisivat kiinni matematiikan perusolemuksesta ja kokemaan saman kuin minä itse. Tämä on klisee, mutta silti totta: kun opiskelija ymmärtää matemaattisen ongelman, on se yhteinen riemun hetki opiskelijan ja opettajan välillä. Luulen, että opiskelijoille on tärkeää, jos opettaja pystyy iloitsemaan aidosti heidän onnistumisistaan.
Matematiikan ja tilastotieteen laitoksen työyhteisö on lämminhenkinen ja mutkaton. Jo ennen tänne muuttoa minulle tarjottiin laitokselta muuttoapua, vaikka en tuntenut ketään. Laitoksella ei ole kuppikuntia vaan kaikki käyvät yhdessä syömässä ja kahvilla. Myös vuorovaikutus lähipalveluja tuottavan henkilökunnan välillä on aitoa ja kaikki tuntevat hyvin toisensa. Toisaalta kansainvälinen työyhteisö ja intohimoiset kollegat sytyttävät tällaisen jo varttuneenkin tieteentekijän.