Kirjallisuus ja suomen kieli, Iikka Ålander: Uusi ammatti ja aineenopettajan opinnot omassa tahdissa
Valmistuin filosofian maisteriksi vuonna 2014 pääaineena englanti, sivuaineenani opettajan pedagogiset opinnot. Sen jälkeen olen tehnyt töitä englanninopettajana, mutta vain pätkissä, koska en opeta muita kieliä.
Työtilanteen parantamiseksi harkitsin välissä ruotsin opiskeluakin, mutta haut ja aikataulut menivät tosi pitkälle. Sitten pohdin asiaa puhtaasti mielenkiintojärjestyksessä. Minusta äidinkieli on koulun oppiaineista tärkein ja tajusin haluavani opettaa sitä.
Muutama vuosi valmistumisen jälkeen mietin vaihtoehtoja pätevöityä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaks. Avoimessa yliopistossa sain aloittaa opiskelun heti, ja se tuntui kannattavalta investoinnilta. Kun saan tehtyä kirjallisuuden ja suomen kielen perus- ja aineopintoja yhteensä 120 opintopistettä, minulla on uuden opetettavan aineen kelpoisuus ja uusi ammatti. Pitkällä tähtäimellä hyödyn luultavasti viran itselleni.
Kirjallisuuden opiskelu kehittää analysointikykyä
Kieltä ei voi eristää laboratorioon tutkittavaksi, mutta kirjallisuuden kautta voi nähdä, mihin kaikkeen se pystyy. Kirjallisuuden opiskelu antaa analysoinnin taitoja ja työkaluja, joilla pääsee tekstien sisään ja taakse.
Suuren osan kirjallisuuden kursseista voi tehdä itsenäisesti. Oppimistehtävissä perehdytään usein teoriaan ja tulkitaan jotain tekstiä suhteessa siihen. Kaikki osaavat lukea teknisesti, mutta on eri asia tehdä novellista tai romaanista perusteltuja tulkintoja: Kuka saa olla äänessä? Millaisia valintoja on tehty ja mitä niistä seuraa? Miksi teksti saa aikaan tietyn reaktion? Mikään teos ei ole tyhjiössä. On hienoa löytää omankin kulttuurin historia.
Yliopistossa opettajat ovat alan parhaita ja asiasisällöt monimutkaisia. On hyvä, että opiskelu vaatii itseltäkin yritystä. Jos ei koskaan tunnu vaikealta, ei opi uutta. Kursseista saa aina palautetta, joka kannattaa lukea tarkasti. Konkreettiset neuvot auttavat kehittymään.
Avoimessa opiskelun vapaus sopii minulle. Opiskelutahdin ja päivärytmin saa rakentaa itse. Normaalisti luen ja kirjoitan kotona 3–6 tuntia, kun lapset ovat lähteneet kouluun ja päiväkotiin. Sen pidempään on vaikea opiskella tehokkaasti. Saatan myös korjailla esseetä leikkikentän laidalla tai siirtää kirjoittamisen seuraavaan päivään, jos se ei vaan edisty. Toki itsekuria pitää olla, ettei aina ole taukopäivä.
Tulevaisuus motivoituneena äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana
En halua vain oppia opettamaan äidinkieltä, vaan hankkia laajan asiaosaamisen. Opettajan oma motivaatio ja mielenkiinto opetettavaan aineeseen on minusta tärkeää. Jos pystyy itse irrottelemaan ja luomaan aasinsiltoja, voi innostaa oppilaatkin mukaan.
Kirjallisuuden kertojapositiot ja muut tieteen alan käsitteet soveltuvat muuhunkin. Maailma on täynnä tarinoita. Siksi on tärkeää opettaa ihmisille lukemisen ja tulkitsemisen perustaitoja. Esimerkiksi Iso-Britanniassa Brexitin edistäjät hyötyivät yksioikoisesta tarinasta, jossa byrokraateista tehtiin ilkiöitä. EU:n viestit olivat ehkä todenmukaisempia, mutta argumentit ja tarinat tylsiä.
Tällä hetkellä työskentelen kokoaikaisesti englanninopettajana, mutta teen avoimen opinnot loppuun omassa tahdissa. Haluan joskus tehdä töitä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana, mutta en tiedä vielä missä. Parasta on, että maailma on aika auki.
3 tärkeintä hyötyä opiskelusta avoimessa:
• Omaa osaamista vahvistavien opintojen aloittaminen heti ja edistäminen omassa tahdissa.
• Mahdollisuus hankkia uuden opetettavan aineen kelpoisuus sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan ammatti, jossa vakituinen työ on tulevaisuudessa todennäköisempi.
• Kykyä ja työkaluja erilaisten tekstien tulkintaan, mutta myös taitojen soveltamista yhteiskunnallisten ilmiöiden tarkasteluun.