Katja Köykkä: Kirjoittamisen opinnot – on kuin avaisi salaisen ikkunan

Unelma kirjoittamisen opiskelusta tuli todeksi, kun Katja Köykkä sai tiedon pääsystä Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston kirjoittamisen perusopintoihin. Opinnot ovat tuoneet tietoa ja osaamista, kehittäneet kirjoittamisen taitoa sekä puskeneet ulos mukavuusalueelta. ”Olen nauttinut suunnattomasti kirjoittamisen opintojen hieman erilaisesta twististä”, Köykkä toteaa.
Katja Köykkä nauttii kirjoittamisesta ja opiskelee sitä Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa.
Julkaistu
6.4.2020

Kirjoittaminen on ollut minulle aina kuin hengittämistä. Tarvitsen sitä ymmärtääkseni itseäni ja ympäröivää maailmaa. Tekstit auttavat näkemään sitä, mikä on salattua, ja kuulemaan sen, mitä muuten ei kuulisi. Tarinat yhdistävät minut menneeseen ja tulevaan ja antavat sanat, jotka tuntuvat ja näkyvät.

Unelma kirjoittamisen opettelemisesta ja opiskelusta on ollut aina jossain taustalla, ja sitten se yhtäkkiä aktivoitui todeksi, kun huomasin mainoksen kirjoittamisen opinnoista. Kirjoitin hakemuksen ja toivoin parasta. Tulin valituksi, ja nyt olen ollut muutakin kuin pöytälaatikkokirjoittaja. Tekstit saavat uutta syvyyttä ja raamia, toisaalta opiskelu puskee oppimaan lisää myös kirjoittamisesta.

Kirjoittajan identiteettiä ja omaa ääntä

Kirjoittamisen opinnot ovat olleet yksi lisä avoimen yliopiston repertuaariin, jota tässä työelämän ja muun elämän vauhdikkaassa pyörteessä olen saanut rakennella valmiiksi. Työ- ja organisaatiopsykologia, aikuiskasvatustiede ja muut valitsemani aiheet ovat melkoisen teoreettista paukutusta, ja siksikin olen nauttinut suunnattomasti kirjoittamisen opintojen hieman erilaisesta twististä.

Mutta, samalla kun saan kirjoittaa oikein luvan kanssa, olen päässyt myös pureutumaan kirjoittamisen teoriaan: lisäämään ymmärrystäni, tarkastelemaan kriittisesti tekstejäni, hulluttelemaan erilaisilla genreillä ja ennen kaikkea oppimaan paljon uutta. Minut on puskettu ulos mukavuusalueelta reilusti, mikä on ollut enemmän kuin tervetullutta ja kehittänyt myös omaa kirjoittajan identiteettiäni ja ääntäni.

Opiskelu on tehty mahdolliseksi myös aikuisille

Olen nauranut olevani Onnibussi-opiskelija. Kuljen työmatkaa Jyväskylästä Helsinkiin ja takaisin useamman kerran viikossa, ja ne ajat minulla on itselleni. Kirjoittaa, lukea tai salakuunnella muita – siitähän saa valtavasti aineistoa teksteihin. (Nyt korona-aikana tämä lysti on tietysti jäänyt pois – sitä odotellessa!)

Opiskelu on tehty monella tapaa mahdolliseksi ja helpoksi täällä Suomessa myös aikuisille. Olenkin saanut valita sekä täysin verkossa tehtäviä opintoja, mutta ilokseni pääsin myös ryhmässä oppimaan. Muutaman kurssin aikataulu on mahdollistanut myös lähiopetuksessa opiskelun, mikä on ollut tervetullutta vaihtelua.

Avoimen yliopiston todella joustavat aikataulut on näppärä osuttaa oman elämän rytmiin. Kirjoittamisen opinnoissa huomaan hyötyväni valtavan paljon siitä, että on ryhmän tuki ja turva sekä vertaispalaute. Verkkokursseja on maustettu luennoilla, vahvalla teoriapaketilla ja mukavan kokoisilla ja vaihtelevilla tehtävillä

Opiskelu antaa paljon enemmän kuin ottaa. Melkeinpä ajattelen, että aika ajoin voisi olla jokaiselle tarpeen ottaa pieni pyrähdys opintojen maailmaan. Siinä aivot saavat eri tavalla happea. Uutta oppiessa puskee itseään pois mukavuusalueelta ja pitää itsensä myös ajantasaisessa tiedossa kiinni. Toisaalta aikuisena on jo elämän mukana tuomaa muuta oppia, peiliä ja raamia, joka myös auttaa opinnoissa keskittymään olennaiseen.

Olen onnellinen, että löysin tämän mielenkiintoisen polun, jonka määränpää on onneksi vielä avoin!

Kuva: Seppo Haavisto