Kasvatustieteen perusopinnot seitsemän työkaveruksen voimin: Miinanhelmen päiväkotiin kertyi paljon uutta osaamista

Linkki Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston kasvatustieteen perusopintoihin löytyi työnantajan kautta, mutta muuten naiset ovat hoitaneet opintonsa omatoimisesti ja omalla ajalla. Porukan voima on ollut kantava, ja moni heistä sanookin, että yksin ei olisi opintoja aloittanut. Myös opintojen loppuun saattamisessa on toisten kannustus ollut tärkeää. Kasvatustieteen perusopintojen opettaja Minna Oikari on kannustanut koko ajan jatkamaan opintokokonaisuuden valmiiksi asti.
Opiskelujen aloittamisen ratkaisi myös sijainti. Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto tarjosi lähiopetuksen reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Jämsässä, minne opiskelijat ovat kulkeneet kimppakyydeillä.
”Opintoihin innosti ajatus vanhojen tietojen päivittämisestä ja halu kokeilla, miten uudenlainen opiskelu sujuisi", opiskelijat kertovat.
”Myös tulevat lakimuutokset ja niiden pätevyysvaatimukset varhaiskasvatuksen opettajille herättivät ajatuksen kehittää omaa osaamista. Jos opinnot jatkuisivat varhaiskasvatuksen opettajaksi, 25 opintopistettä olisi jo valmiiksi suoritettuna”.
Opiskelu jännitti, mutta onnistuminen palkitsi
Kukaan ryhmästä ei ollut aiemmin suorittanut yliopistotasoisia opintoja, ja uusi tyyli opiskella tuntui aluksi haasteelliselta. Pelko kuitenkin osoittautui turhaksi ja onnistuminen palkitsi.
”Ikä ja työkokemus auttavat soveltamaan asioita. Teorian pystyy siirtämään työn arkeen ja samalla huomaa uusia näkökulmia", ryhmäläiset kertovat. "Myös ryhmätyöt toisten opiskelijoiden kanssa olivat antoisia ja avasivat uusia näkökulmia”.
Opiskelu ei ole ollut koko ajan ruusuilla tanssimista. Vuoteen mahtuu väsymistä ja uskon puutetta. Vuorotyössä aikataulut ovat vaativia ja materiaalia ehtii kertyä lähiopetusjaksojen välillä paljon. Moni on käyttänyt kirjallisten tehtävien tekemiseen kaikki mahdolliset vapaat ajat, kuten perheen yhteisten reissujen automatkat.
Askel kerrallaan ja toisiaan kannustaen ryhmä on kuitenkin edennyt päämääräänsä ja vuoden loppuun mennessä kaikki ”valmistuvat”. Heitä kuitenkin mietityttää, että vuoden uurastuksesta ei varsinaisesti pätevöidy mihinkään. Hyvin tiedoin suoritetut kasvatustieteen perusopinnot antavat mahdollisuuden jatkaa opintoja aineopintoihin.
Luontevasti uutta tietoa ja itsevarmuutta työhön
Kun koko ryhmä työskentelee samassa päiväkodissa, opinnot tulevat työpaikalle luontevasti ja töissäkin voi puhua tehtävistä vaikka työaikaa ei opintoihin käyttäisikään. 13 lähiopiskelupäivää ovat tuoneet sekä omalle porukalle että koko opintoryhmälle tervetulleita mahdollisuuksia keskusteluun.
”Lähiopetus on ollut hyvin keskustelevaista, ja se on ollut opintojen suurin anti. Se on tuonut omaan työhön uusia näkökulmia, ja joitakin asioita osaa nyt ajatella eri tavalla. Opinnoilla on ollut vaikutusta muun muassa vuorovaikutukseen vanhempien kohtaamisessa ja lasten kanssa toimimisessa. Teoria tulee meidän tilanteessamme käytännön selittäjäksi”.
”Kirjoittaminen tuntui aluksi hankalalta, mutta siihen sai apua. Opintoihin kuuluu aika paljon kirjoittamista, pitkiäkin tekstejä, ja tentit ovat aika vaativia. Onneksi materiaalit ovat suomenkielisiä”.
Ryhmä kertoo, että opinnot ovat vahvistaneet ammattitaitoa ja niistä on saanut varmuutta esittää oman näkemyksensä koska se on helpompi perustella vanhemmille tai tiimille.
Opintojen jatkaminenkin kiinnostaisi
Opintoihin on mennyt paljon omaa aikaa, ja välillä kaikista on tuntunut, ettei pysty tekemään niin paljon kuin pitäisi. Opiskelujen jatkoa miettii muutama ryhmästä. Osalla ratkaisevaa olisi, että työnantaja tulisi vastaan opintojen mahdollistamisessa. Osalla jatko siintää mielessä joka tapauksessa.
”2030 tulee huutava pula varhaiskasvatuksen opettajista, kun laki uudistuu. Jos koulutus tulisi muuntokoulutuksena ja työn ohessa tehtäväksi, voisi harkita jatkoakin. Olisi hienoa, jos saataisiin vaikka oma ryhmä Mänttään”.
Kuva: Miinanhelmen päiväkodin seitsemän lähi- ja lastenhoitajaa suoritti yhteistuumin kasvatustieteen perusopinnot. Kuvassa koko ryhmä, alhaalta vasemmalta: Sari Mäihäniemi, Marika Ala-Herttuala, Katja Kellari, Tanja-Lotta Timonen ja Anne Innanmaa. Ylhäällä vasemmalta Pirjo Karttunen ja Sirke Suoranta.