Gabriela Kosonen, liiketoimintaosaaminen: Opintotavoitteista onnistumisen elämyksiä urheilijalle
Kerron tässä opiskelijatarinani Jyväskylän yliopiston avoimesta yliopistosta. Se on täysin erilainen, kuin millaiseksi sen alkujaan kuvittelin. Samoin oli koko vuosi 2020.
Olen Gabriela Kosonen, 25-vuotias jyväskyläläinen korkeushyppääjä. Edustan Jyväskylän Kenttäurheilijoita, ja ennätykseni on 181 cm. Lisäksi olen valmistunut JAMK:n englanninkieliseltä linjalta sairaanhoitajaksi.
Sairaanhoitajan opinnot eivät kuitenkaan tuntuneet akateemisesti riittävän haastavilta, ja koin valmistumisen jälkeen edelleen suurta paloa opiskella. Lisäksi hoitoalan työ on usein rankkaa vuorotyötä, joka ei sovi yhteen tavoitteellisen kilpaurheilun kanssa. Näiden ajatusten pohjalta ryhdyimme yhteistyöhön Jyväskylän avoimen yliopiston kanssa. Pitkän pohdinnan päätteeksi valitsin laajasta tarjonnasta suoritettavaksi liiketoimintaosaamisen perusopinnot, koska ala tuntui vieraalta ja halusin haastaa itseäni.
Alkukankeudesta rutiiniksi ja opintopisteiksi
Aloitin opiskelun avoimessa tekemällä henkilökohtaisen opintosuunnitelman, josta sai ylimääräisen opintopisteen. Tuo yksi opintopiste toimi motivaattorina konkreettisen suunnitelman luomiseen, mikä oli tärkeä juttu etenkin jälkikäteen ajateltuna.
Intoa puhkuen ilmoitin itseni kursseille. Hieman ehkä siinä alkuhuumassa unohtui, että olen viimeksi opiskellut yli vuosi sitten eri kielellä, ja koko Jyväskylän yliopiston järjestelmä sekä täysin etänä tapahtuva opiskelu ovat minulle uusia juttuja.
Olen aina ollut hyvä opiskelija ja yllätyin siitä, miten hankalaa uudelleen aloittaminen oli. Alkusekasorron jälkeen kaikki oli kuitenkin helpompaa. Opettajilta sai poikkeuksetta hyvin vastauksia kysymyksiin, ja opiskelumateriaalit ja -ohjeet olivat laadukkaat ja selkeät. Rutiinin kehittyminen mahdollisti paremman keskittymisen itse opiskeluaiheisiin.
Liiketoimintaosaamisen perusopinnoissa tutustutaan johtamiseen, viestintään, yrittäjyyteen, markkinointiin ja laskentatoimeen. Kokonaisuuden kruunaa soveltava päätöskurssi. Siinä ihmettelin, miten paljon aiheesta oli kertynyt osaamista ja työkaluja tulevaisuutta varten. Lopussa koin epäuskoisuutta – sainko todella tämän kaiken tehtyä, vaikka suunnitelmat heittivät täysin kuperkeikkaa?
Uusi opiskelurytmi palautumisen ehdoilla
Niin, mitenkäs se urheilu? Olin päättänyt, että vuonna 2020 panostan korkeushyppyyn täysillä ja ulosmittaan vihdoin potentiaalini. Edellissyksyn harjoituskaudella olinkin parhaassa kunnossa vuosiin.
Rattaisiin heitettiin kuitenkin koronakapula. Maaliskuussa, juuri lyhyen työsijaisuuden aloittamisen jälkeen, korona siirsi treenit ulos lähes pakkaskeleihin ja perui kaiken, myös Teneriffan treenileirimme. Kisoista ei ollut minkäänlaista näkymää, ja samalla kärjistyi pitkän satunnaistyöllisyyden myötä kasvanut stressi omasta taloudesta. Päätin, että jatkan töitä – treenaaminen ei fyysisesti kevyen päivätyön vuoksi kärsinyt, kunhan oli tarkka palautumisesta.
Samalla tein opintoja mutta hidastin tahtia. Muutokset kurssien suoritusjärjestykseen ja -kestoihin vaativat vain oman päätökseni. Jousto oli välttämätön, sillä opiskelulle oli odotettua vähemmän aikaa nyt, kun ohjelmassa olivat treenien lisäksi työt. Oli suuri helpotus, että suunnitelmanmuutos onnistui näin vaivattomasti.
Lopultahan kesällä järjestettiin lähes normaali kisakausi. Alkukesästä jalkapohjani alkoivat kuitenkin oireilla, ja diagnoosina oli plantaarifaskiitti. Sain kortisonipistokset molempiin kantapäihin, mutta tämä ei poistanut kipua vasemmalta. Hyppäsin puolivauhtisia kisoja, miten nyt pystyi. Tilanne kärjistyi Kalevan kisoissa, jossa en karsinnan jälkeen meinannut pystyä kävelemään. Kisakausi jäi siihen.
Välietappien kautta kohti asetettuja tavoitteita
Urheilun ollessa pakosta sivussa olikin aikaa edistää tauolla olleita opintoja. Kaksi kurssia tuli tehtyä nopealla aikataululla, kun siihen oli mahdollisuus. Sainkin lopulta kaikki suunnitellut kurssit tehtyä, ja hyvä palaute vaikean tien päätteeksi lämmitti mieltä.
Koronavuosi oli osoitus siitä, että puheet avoimen yliopiston sopivuudesta mihin tahansa elämäntilanteeseen eivät ole puppua. Aiheena voin suositella kauppatieteitä jokaiselle, jolla on halua opiskella. Alan tietämys lisää yleissivistystä ja ymmärrystä siitä, miten yhteiskuntamme toimii.
Opiskelu on tuonut minulle valtavasti uutta osaamista sekä urheilusta uupuneita onnistumisen tunteita. Opiskelussa ja kilpaurheilussa on paljon yhtäläisyyksiä – molemmissa tehdään kovaa työtä kohti asetettua tavoitetta, jonka saavuttamista välitavoitteet tukevat.
Olin ladannut itselleni urheilussa paljon odotuksia vuodelle 2020, joten myönnän, että epäonnistuminen ja kesältä vielä kroonistunut kipu on vienyt syvemmälle kuin koskaan ennen urani aikana. Samalla kuitenkin päällimmäinen tunne on kiitollisuus siitä, mitä kaikkea uutta olen päässyt kokemaan ja oppimaan.