Anu Lounelan esitelmä käsittelee, miten hiilidioksidi tuotetaan uudeksi arvon muodoksi osana Indonesian kansallista turvemaiden ennallistamisohjelmaa (National Peatland Restoration Program). Ohjelman tavoitteena on palauttaa ojitetut turvemaat kosteikoiksi ja luoda siten erittäin arvokkaaksi katsottu turvemaiden hiilivarasto ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Indonesian hallitukset ja erilaiset yritykset ovat aiemmin ojittaneet turvemaita maataloustuotantoa, puutavaran tuotantoa, istutuksia ja siirtolaisprojekteja varten, mikä on muuttanut Borneon Indonesian puoleiset kosteikot haavoittuviksi ja tulipaloille alttiiksi alueiksi. Asukkaat, alkuperäisväestöön kuuluvat dayak-ryhmät, ovat asuneet näillä kosteikoilla (rawa) jokien varrella ja metsissä, keränneet metsätuotteita ja harjoittaneet pienimuotoista maanviljelyä ja vuoroviljelyä, jolloin joustavuus ja liikkuvuus ovat olleet heille tärkeitä. He ovat myös kuivattaneet turvesoita pienten kanavien kautta eri tarkoituksiin. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen turvealueiden ennallistamisen avulla vaatii uusia käytäntöjä ja tekniikoita, jotka edellyttävät paikallisyhteisöiltä sekä diskursiivista että käytännön työtä. Kirjoituksessa tarkastellaan hiilidioksidin sosiaalista elämää, kun siitä tulee uusi arvomuoto, jonka avulla voidaan arvioida ja mitata ihmisten elämää ja toimintaa kosteikoalueilla.
Anu Lounela, VTT, on antropologi ja yliopistotutkija Sosiaali- ja kulttuuriantropologian oppiaineessa ja Globaalissa kehitysmaatutkimuksessa, Helsingin Yliopistossa. Hän toimi tutkijana Suomen Akatemian projektissa Water and Vulnerability in Fragile Societies (2018-2022) ja oli vastuullinen johtaja Koneen säätiön rahoittamassa projektissa New Regimes of Commocification and State Formation on the Resource Frontier of Southeast Asia (2018-2023). Keväällä 2024 hän aloittaa yliopistotukijana Koneen säätiön rahoittamassa REPAIR-projektissa, jossa hän tutkii kosteikkojen korjaus- ja ennallistamistoimia ja sitä mitä ne merkitsevät ihmisille ja mitä tunteita ne herättävät. Hänen tutkimuksensa koskee ihmisen ja luontokappaleiden ja ei-inhimillisten toimijoiden välisiä suhteita kosteikkomaiseman muodostumisprosesseissa, ilmastonmuutosta, vesikysymyksiä sekä valtiomuodostusta Indonesian puoleisella Borneon saarella ja Jaavalla.
