Työskentelen väitöskirjatutkijana Historian ja etnologian laitoksella. Tutkimusintressini ja aikaisempi työkokemukseni kytkeytyvät tiiviisti muistiorganisaatioihin ja niiden toimintaan. Tutkin väitöskirjassani Museoviraston edeltäjän, Muinaistieteellisen toimikunnan, ja Suomen kansallismuseon rakentamia suomalaisuuden narratiiveja vuosina 1916–1971.
Yhteinen menneisyys on yksi tärkeimmistä kansallisen identiteetin rakentamisen välineistä. Siksi menneisyyskuvan tutkiminen, rakentaminen ja välittäminen oli erityisen tärkeässä roolissa Suomen itsenäisyyden ensimmäisten vuosikymmenten aikana. Narratiivin avulla määritettiin suomalaisten paikkaa kansakuntien joukossa ja tunnistettiin kansallisia erityispiirteitä. Tulkitsen suomalaisuutta kulttuurisena ja sosiaalisena konstruktiona, jota kehitettiin vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Yhdeksi kokonaisuudeksi taivutetulla menneisyyskuvalla oli kuitenkin myös kääntöpuolensa eikä tarina edustanut kaikkia suomalaisia. Siksi suomalaisuuden narratiivien kriittinen tarkastelu on hyödyllistä myös yksiäänisyyden tunnistamiseksi.