Ä¢¹½Ö±²¥

Maailman väestö ikääntyy kiihtyvällä vauhdilla syntyvyyden pienenemisen ja eliniän pitenemisen seurauksena. Tämä demografinen muutos aiheuttaa suuria haasteita, joista monet liittyvät työelämään. Yhä useammat työntekijät lähestyvät eläkeikäänsä ja samanaikaisesti tarve pidentää työuria kasvaa. Siksi työkuorman ja työhyvinvoinnin hallinta ovat yhä tärkeämpiä niin yhteiskunnan, mutta myös työntekijöiden terveen vanhenemisen ja yleisen hyvinvoinnin edistämisen kannalta. Liiallinen työkuormitus ja riittämätön palautuminen liittyvät vähentyneeseen hyvinvointiin ja aiheuttavat pitkäaikaisia terveyshaittoja, joista yleisimpiä ovat aineenvaihduntasairaudet, sydän- ja verisuonitaudit ja mielenterveyshäiriöt. Liiallisen työkuormituksen ja siihen liittyvien terveyshaittojen tiedetään olevan yhteydessä varhaiseen eläköitymiseen. Useat tekijät vaikuttavat vanhempien työntekijöiden haluun tai kykyyn pidentää työuriaan, joista yksi on biologinen vanheneminen. Kuitenkin yhteiskunnallinen keskustelu liittyen sopivaan eläkeikään keskittyy pääasiassa kronologiseen ikään, vaikka biologinen ikä kuvastaa yksilöiden fyysisiä ja psyykkisiä kykyjä paremmin. Viimeisimmät biologista ikää mittaavat menetelmät perustuvat DNA:n metylaatioon (metyyliryhmän liittyminen DNA:n sytosiini-fosfaatti-guaniini -emäspariin, CpG). Nämä niin kutsutut epigeneettiset kellot mittaavat biologista ikää vuosissa. Ensimmäiset kellot julkaistiin vuonna 2013. Alkuperäiset kellot ennustivat kalenteri-ikää, kun taas uudemmat ennustavat sairastavuutta ja ennenaikaista kuolemanriskiä. Viimeisimpien kellojen CpG-kohtien on äskettäin havaittu olevan yhteydessä geeneihin, jotka säätelevät keskeisiä vanhenemisen merkkejä, kuten solujen ikääntymistä ja mitokondrioiden toiminnan heikkenemistä.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää uusimpia epigeneettisiä kelloja hyödyntäen biologisen vanhenemisen ja työhyvinvoinnin sekä työuran pituuden välistä yhteyttä huomioiden geneettinen perimä. Tutkimuksessa selvitetään selittävätkö samat geneettiset tai ympäristötekijät hyvinvointia, biologista vanhenemista ja työuran pituutta hyödyntäen geneettisesti kontrolloituja tutkimusasetelmia. Kaksosista koostuvan aineiston avulla voimme tutkia useiden ympäristötekijöiden vaikutuksia havaittuihin yhteyksiin poissulkemalla perimän vaikutus. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten elämäntapatekijät, kuten fyysinen aktiivisuus, vaikuttavat työn kuormitustekijöiden ja biologisen vanhenemisen sekä työuran pituuden välisiin yhteyksiin.

Tutkimus tuottaa uutta tietoa työhyvinvoinnin yhteydestä työuran pituuteen tutkimalla uutta biologisen vanhenemisen biomarkkeria mahdollisena yhteyden välittäjänä. Epigeneettisten kellojen avulla voimme tutkia työhyvinvoinnin ja biologisen vanhenemisen yhteyttä edelleen elossa olevien yksilöiden keskuudessa. Pitkäaikaisen sairausloman tai varhaisen eläköitymisen riskiryhmään kuuluvien yksilöiden varhainen tunnistaminen voi olla hyödyllistä sekä työntekijälle itselleen että yhteiskunnalle. Tulokset auttavat suunnittelemaan ja kehittämään entistä tehokkaampia työvuosia ja pidempiä työuria, mutta ennen kaikkea myös terveitä ja toimintakykyisiä eläköitymisen jälkeisiä vuosia tukevia interventioita (kuten työympäristön muutokset, stressinhallinta- ja liikuntaohjelmat). Lisäksi tulokset saattavat auttaa siirtämään yhteiskunnallisen työurakeskustelun painopistettä kronologisesta vanhenemisesta kohti biologista vanhenemista, joka on elämäntavoilla muokattavissa. Tutkimus tästä aiheesta on yhteiskunnallisesti ajankohtaista ja merkittävää, sillä ikääntyneiden työntekijöiden työkyvyn ja terveiden elinvuosien varhainen tukeminen ovat avainasemassa väestön ikääntymisen asettaessa yhteiskunnalle moninaisia haasteita ja mahdollisuuksia.