Miten mieli toimii taidetta luodessa? Vallitsevan käsityksen mukaan luovuuteen liittyvä ajattelu, tunteminen ja havaitseminen on selitettävissä taiteilijan päänsisäisten tekijöiden pohjalta. Kehonrajojen ulkopuolinen ympäristö jää tässä katsannossa periferiaan, sillä sen tehtävänä on vain tukea tai tarjota syötteitä biologisesti rajatulle neurokognitiiviselle ”koneistolle”.
Hanke haastaa tämän laajalle levinneen internalistisen näkemyksen luovuudesta. Se esittää, että taiteentekemisessä mieli nivoutuu eri tavoin osaksi tiiviitä verkostoja, jotka koostuvat mm. ruumiillisista, teknologisista ja kulttuurisista elementeistä. Luovuus tulisi täten käsittää tilanteisena ilmiönä, missä tilanteisuus viittaa ajattelun, tuntemisen ja havaitsemisen perustavanlaatuiseen riippuvuuteen esiintymisympäristöistään. Tästä näkökulmasta luovan mielen käsitteellinen/metodologinen ”eristäminen maailmasta” johtaa sen ymmärtämisen kannalta välttämättömien seikkojen sivuuttamiseen. Yksipuoliset tutkimustulokset puolestaan ylläpitävät vajavaista, jopa harhaanjohtavaa käsitystä luovuudesta. Hanke korjaa tätä vääristymää tarjoamalla uuden, kattavan ja nykyisiä selontekoja vakuuttavamman käsitteellisen esityksen taiteellisesti luovasta mielestä.
Tavoitteena on siis (1) argumentoida taiteellisen luovuuden tilanteisen luonteen puolesta, (2) selvittää sen ympäristöriippuvuutta määrittäviä tekijöitä ja mekanismeja, ja (3) analysoida valikoituja taiteentekemisen prosesseja ko. viitekehyksestä käsin. Tutkimuskysymykset ovat:
Miten tilanteisen mielen teoretisointia tulisi kehittää, jotta se selittäisi paremmin taiteellisen luovuuden keskeisiä mielentiloja ja -toimintoja?
Minkälaisiin elementteihin luovan mielen tilanteinen toiminta perustuu? Millaisia vuorovaikutussuhteita elementtien välille muodostuu, ja miten nämä yhteydet vaikuttavat luovuudelle merkittäviin mielentoimintoihin?
Mitä taiteenalakohtaisten työskentelyprosessien analyysi paljastaa luovan mielen tilanteisesta luonteesta?
