Ģ��ֱ��

Neuvostohallinnon viimeisimmät viisi vuotta olivat perestroikan ja glasnostin aikaa, jonka ansiosta virolaiset pystyivät ilmaisemaan olevansa eri mieltä mutta myös rakentamaan suhteita ihmisiin rautaesiripun toisella puolella.

Yksi ensimmäisistä yhteyksistä oli kontaktit suomalaisten kanssa. Syntyi spontaaneja ja epävirallisia yksityishenkilöiden välisiä verkostoja, joiden kautta Viroon toimitettiin ruokaa, lääkkeitä, vaatteita, leluja ja teknisiä laitteita. Näin virolaiset saivat “maistaa vapautta” hyvin suoralla tavalla. 

Toiminta ei pelkästään innoittanut itsenäisyysmielisiä liikkeitä vaan tarjosi myös hyvän lähtöasetelman itsenäistyvälle maalle, mikä saattaa osin selittää Viron yllättävää menestystä seuraavina vuosikymmeninä erityisesti muihin entisiin neuvostomaihin verrattuna. Suomen humanitaarinen apu virolaisille uuden itsenäisyyden aikana on yksi Viron perusnarratiiveista, mutta siitä ei juurikaan ole tutkittua tai kirjoitettua tietoa.

Ensimmäisistä yhteydenotoista on nyt kulunut jo yli kolmekymmentä vuotta ja tämän “ihmisten diplomatian” aloittaneita on jo alkanut poistua keskuudestamme. Tutkimusprojekti tuo esiin arvokasta lähdemateriaalia ja sijoittaa sen merkitysmatriisiin, jotta laajamittaisen prosessin luonne tulee ymmärrettäväksi ja mahdollisesti jatkossa sovellettavaksi samankaltaisia olosuhteita kohtaavissa maissa.