Ģ��ֱ��

Epämukava museo tutkii vaikeiden yhteiskunnallisten aiheiden käsittelyn herättämää epämukavuuden tunnetta, joka voi museotilassa vaihdella esimerkiksi vihan, inhon, pelon, häpeän, syyllisyyden ja ahdistuksen välillä. Lisäksi museonäyttelyt voivat saada aikaan epämukavia, hankalasti sanallistettavia, kehollisia affektiivisia kokemuksia. Hankkeessa näitä kokemuksia pyritään ymmärtämään erityisesti totuttuja ajatus- ja toimintamalleja ravistelevan transformatiivisen pedagogiikan avulla. Hankkeessa suhtaudumme epämukavuuteen toiveikkaasti nojaten feministisen tutkimuksen niin kutsuttuun reparatiiviseen eli korjaavaan käänteeseen, joka viittaa pyrkimykseen pysyä avoimena normien, etuoikeuksien ja valta-asemien yllättävillekin murtumille. Tutkimalla keinoja muuntaa hankalat tunteet korjaavaksi toiminnaksi, hanke avaa täysin uuden näkökulman museoiden toiminnan yhteiskunnallisten vaikutuksien tutkimukselle.

Näistä lähtökohdista hankkeemme tuottaa uraauurtavaa ja kunnianhimoista tutkittua tietoa niin tutkijoiden kuin museoalankin käyttöön. Käytännössä tutkimme, (1) millaisin välinein museoiden historiasta kumpuavia valta-asetelmia voidaan tunnistaa ja kuinka niitä voidaan haastaa transformatiivisen oppimisen pohjautuvan museopedagogiikan keinoin; (2) millaisia mahdollisuuksia tiedettä ja taidetta yhdistävät metodit avaavat epamukavuuden kokemusten ymmärtämiselle; (3) kehitämme metodologisia välineitä museokävijöiden kokemuksien laadulliseen tutkimukseen; ja (4) analysoimme tapoja, joilla museot käsittelevät epämukavia aiheita ja tabuja omissa näyttelyissään. Osoitamme hankkeessa, kuinka epämukavuus voi olla pedagoginen ja jopa transformatiivinen voimavara, jolla museo mahdollistaa reparatiivista, muutosvoimaista toimintaa näyttelytilassa. Epämukavuus voidaan ymmärtää siis voimavarana, joka säröjen luomisen kautta tuottaa oivalluksia, korjaavaa toimintaa ja ajattelutapojen muutosta.