Biologisen vanhenemisen yhteys toimintakykyyn ja kuolleisuuteen




³§¾±²õä±ô±ô²â²õ±ô³Ü±ð³Ù³Ù±ð±ô´Ç
Hankekuvaus
Maailman väestö ikääntyy kiihtyvällä vauhdilla syntyvyyden pienenemisen ja eliniän pitenemisen seurauksena. Koska vanhenemisen perimmäistä syytä ei tunneta, vanhenemisen vastemuuttujana käytetään usein elinikää. Täten elintapojen ja ympäristötekijöiden vaikutuksia vanhenemiseen ihmisen elinaikana ei ole voitu luotettavasti tutkia. Uusimmat biologista vanhenemista mittaavat menetelmät perustuvat DNA:n metylaatioon (metyyliryhmän liittyminen DNA:n sytosiini-fosfaatti-guaniini -emäspariin (CpG)). Nämä niin kutsutut epigeneettiset kellot mittaavat biologista ikää vuosissa.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää uusimpia epigeneettisiä kelloja hyödyntäen biologisen vanhenemisen yhteyttä toimintakykyyn, fyysiseen aktiivisuuteen ja kuolleisuuteen huomioiden geneettinen perimä. Pitkittäistutkimuksen ja kaksosaineiston avulla voidaan tutkia, onko kiihtynyt epigeneettinen vanheneminen yhteydessä toimintakykyyn ja toimintakyvyn muutokseen 11 vuoden seurannan aikana. Lisäksi tavoitteena on selvittää epigeneettisen vanhenemisen yhteyttä kuolleisuuteen ja sitä, miten yksilön toimintakyky vaikuttaa tähän yhteyteen. Kaksosaineisto antaa mahdollisuuden tutkia puhtaasti ympäristötekijöiden vaikutusta, sillä geneettinen perimän osuus pystytään vakioimaan käyttämällä analyysissä sekä identtisiä että ei-identtisiä kaksospareja.