Ģ��ֱ��

Parhaat urheilijat voivat harjoitella parhaissa olosuhteissa ja parhaassa valmennuksessa.

Valmennusosaamisen kehittäminen on nostettava kansalliseksi prioriteetiksi.

 Olympiakomitean tiedote 11.09.2024 (Suomen Olympiakomitea 2024). 

Urheilija ja valmentaja jakavat saman kasvun tarpeen – molemmat tavoittelevat jatkuvaa kehitystä. Valmentajalta tämä edellyttää jatkuvaa osaamisen kehittämistä, sillä valmentajan työ muuttuu jatkuvasti urheilijoiden tarpeiden, lajivaatimusten ja toimintaympäristön mukana. Valmentaja ei koskaan ole täysin valmis; oppiminen ja taitojen syventäminen ovat ammatin ytimessä.  

Jatkuva oppiminen ja osaamisen muutos

Yhteiskunta muuttuu jatkuvasti, ja sama koskee myös urheilu- ja liikuntakenttää sekä siellä työskenteleviä henkilöitä, kuten valmentajia. Jatkuva oppiminen on olennaisen tärkeää ajassa, jossa työ ja toimintaympäristöt kehittyvät jatkuvasti (OECD 2020; Haltia ym. 2024). Valmentajan koko uraa leimaa tarve jatkuvalle oppimiselle. Euroopan komission (2020) mukaan valmentajien osaamistarpeet muuttuvat jatkuvasti esimerkiksi urheilijoiden ja työympäristön muuttuessa ja kehittyessä, joten monenlaiset taidot ja valmiudet saattavat olla hyödyllisiä tulevaisuudessa, vaikka niitä ei tällä hetkellä tarvittaisi. Valmentajille tulisi tarjota koulutusta jatkuvan ammatillisen kehittymisen ja elinikäisen oppimisen periaatteista sekä niiden merkityksestä. Näin he voivat paremmin kehittää omia valmiuksiaan ja auttaa urheilijoita valmistautumaan sekä tulevaisuuden haasteisiin, että mahdollisuuksiin. (Euroopan komissio 2020.)  

Osaamistarpeet siis viittaavat taitoihin, tietoihin ja valmiuksiin, joita työelämä tai muu toimintaympäristö vaatii nyt tai tulevaisuudessa. Osaamistarpeet voivat muuttua nopeasti teknologian kehityksen, työtehtävien uudistumisen tai työmarkkinoiden vaatimusten myötä, ja niiden ennakointi auttaa varautumaan osaamisen kehittämiseen.  

Dynaamiset osaamistarpeet  

Suomessa toimivista urheiluvalmentajista ei ole kattavaa rekisteriä. Vuonna 2016 arvioitiin olevan 80 000 valmentajaa (Puska ym. 2017) ja heistä vain muutama prosentti on ammattivalmentajia. Valmentajien osaamistarpeet ovat yhtä moninaisia kuin valmentaja joukko. Esimerkiksi paravalmentajille tehdyssä kyselyssä valmentajien kiinnostus oman osaamisen kehittämiseen vaihteli. Kyselyssä korostui erityisesti tarve lajitietojen, -taitojen, psykologian sekä harjoittelun suunnitteluun, mutta myös tapahtumien järjestäminen, mediataidot sekä rahoitus- ja liiketoiminnan aiheetkin nousivat esiin osaamistarpeina monilla valmentajilla. (Mononen & Blomqvist 2023.) 

Valmentajien raportoimat osaamistarpeet ovat moninaisia, ja niihin vaikuttavat muun muassa valmentajan tausta, sukupuoli ja toiminnan perusteisuus sekä kohderyhmä. Vapaaehtoisvalmentajat kaipaavat tukea lajitietojen ja harjoittelun suunnittelussa, osa-aikaiset fysiologian ja biomekaniikan parissa, kun taas täysipäiväiset korostavat psykologian ja pedagogiikan merkitystä. Miesvalmentajat kokevat enemmän tarvetta lajitiedon, ravitsemuksen ja etiikan osaamisessa kuin naisvalmentajat. (Blomqvist ym. 2020.) Lapsuusvaiheessa korostuvat valmentajan innostava ote ja monipuolisten liikuntataitojen kartuttaminen, valintavaiheessa teoriaosaamisen vahvistaminen ja yksilölähtöisyys, ja huippuvaiheessa kokonaisuuden hallinta ja suorituskykylähtöinen osaaminen (Hämäläinen 2014). Osaamistarpeisiin vaikuttaa myös, kuinka laajasti valmentajat ymmärtävät eri aihealueet ja kuinka merkityksellisinä he kokevat ne omassa arjessaan (Blomqvist ym. 2020). 

Valmentajien osaamistarpeet muuttuvat uran aikana ja voivat kehittyä nopeasti työtehtävien tai toimintaympäristön mukana. Tämän vuoksi valmentajan kyky reflektoida omaa toimintaansa ja ennakoida tulevia tarpeita on keskeistä. Viime vuosina esimerkiksi psyykkinen valmennus ja teknologian hyödyntäminen ovat nousseet tärkeiksi osa-alueiksi. Valmentajan on tärkeää ymmärtää oman lajinsa ydinosaaminen ja sen vaatimukset. Valmentajan tulee säännöllisesti arvioida, mitä laji ja valmennettavat edellyttävät ja miten nämä vaatimukset voidaan toteuttaa optimaalisesti. Tämä jatkuva itsetuntemus ja itsensä kehittäminen mahdollistavat valmennuksen laadun ja vaikuttavuuden säilymisen muuttuvissa olosuhteissa.

Valmennuksen viitekehykset ja osaamisalueet  

Lara-Bercial ym. (2017) ovat muokanneet Côté & Gilbertin (2009) artikkelin pohjalta valmennuksen viitekehyksen, jossa keskeistä on valmentajan osaaminen ja tietopohja. Côté & Gilbertin (2009) mukaan osaavat valmentajat hyödyntävät kolmenlaista tietoa:  

1. ammatillista (liikuntatieteet, lajikohtainen ja pedagoginen tietämys ja valmennusteoria ja -menetelmät)  
2. interpersonaalista (ihmissuhdetaidot, vuorovaikutussuhteet ja sosiaalinen konteksti)   
3. intrapersoonallista (itsetuntemus, reflektio ja kokemus).  

Suomen valmennusosaamisen mallissa valmentajan osaamistarpeet jaotellaan neljään alueeseen: itsensä kehittämisen taidot, urheiluosaaminen, ihmissuhdetaidot ja voimavarat (Hämäläinen 2014). Lisäksi toimintaympäristön analysointi auttaa valmentajia tunnistamaan, miten ympäristö vaikuttaa heidän taitoihinsa ja kehitystarpeisiinsa (Hämäläinen 2016).   

Valmentajien osaamistarpeisiin liittyy vahvasti Abrahamin ym. (2015) ja Lara-Bercialin ym. (2017) ”What, Who and How” -valmennusosaamisen malli. Tässä mallissa on oleellista, että valmentajat huomioisivat urheilijoiden tarpeet (kuka), lajin vaatimukset (mitä) ja pedagogisen lähestymistavan (miten). Mallissa huomioidaan myös kulttuuri, konteksti ja valmentajan omat uskomukset ja arvot.  (Lara-Bercial ym. 2017.)  Malli on sovellettavissa valmentajien osaamistarpeiden pohdintaan seuraavien kysymysten avulla:  

1. Kuka on valmennettavana? – Bio-psyko-sosiaaliset teoriat auttavat ymmärtämään urheilijoiden tarpeet.  
2. Mitä valmennetaan? – Tekniset, taktiset ja psykomotoriset teoriat auttavat rakentamaan lajikohtaisen suoritusmallin.  
3. Miten valmennetaan? – Taidon oppimisen teoriat tukevat oppimismahdollisuuksien optimointia.  

Miten valmentajien osaamistarpeita on kysytty kyselyissä?  

Perinteiset monivalintakyselyt tarjoavat vain pintapuolista tietoa valmentajien osaamistarpeista, koska ne ohjaavat vastaajia ennalta määriteltyihin vaihtoehtoihin. Jotta koulutuksen järjestäjät ja työnantajat ymmärtäisivät valmentajien kehitystarpeet paremmin ja syvemmin, tulisi tiedonkeruussa hyödyntää avoimia kysymyksiä ja itsearviointia. Avoimien vastauksien analysointi on aikaa vievää ja hankalampaa, mutta nykypäivänä onneksi tätä prosessia voidaan nopeuttaa tekoälyä hyödyntämällä. Kriittisesti asiaa tarkasteltaessa – avoin kysymys ei poista kaikkia haasteita, vaan kysymysten tulee olla aseteltuna oikein, jotta ne ohjaavat vastaajia tarkentamaan tarpeitaan.  Oikeanlaisten kyselyiden muodostamiseen JOUVA-hanke on luonut kattavan kysymyspankin, johon on kerätty aiempien kyselyiden kysymyksiä liittyen muun muassa valmentajien osaamiseen, kehittymiseen, valmentamiseen ja valmentajuuteen. Kysymyspankkia voi hyödyntää valmentajien osaamistarvekartoitukseen, sillä sen avulla on mahdollista luoda helposti ja nopeasti erilaisia kyselyitä ilman, että kysymyksiä tulisi itse suunnitella. Kysymyspankki julkaistaan viikolla 49. Spesifisti määritellyt osaamistarpeet mahdollistavat paremmin kohdennetut koulutukset, mentoroinnin, työnohjaukset ja muut osaamisen kehittämisen menetelmät. Valmentajalla on paremmat valmiudet vastaanottaa lisätietoa, kun valmentaja osaa tarkentaa tarpeitaan. Jotta pysymme kansainvälisessä kilpailussa mukana, tulee urheilun parissa työskentelevien nostaa vaatimustasoa joka osa-alueella. Valmentajien tulee osata määritellä osaamistarpeet tarkemmin ja työnantajan tulee tätä myös vaatia. Osaamistarvekartoituksen jälkeen on laitettava toimeen osaamisen kehittäminen ja seuranta, kehittyykö valmentajien osaaminen.  

Kuka vastaa osaamistarpeiden määrittelystä?

Antti Paananen (2023) korostaa, että valmentajan työn ammattimaistumista edistää valmentajan omasta osaamisesta ja sen kehittämisestä huolehtiminen. Valmentajalla on suuri vastuu kartoittaa ja kehittää omia osaamistarpeitaan. Reflektointi ja itsearviointi ovat keskeisiä menetelmiä tässä prosessissa (Hämäläinen 2013). Valmentajan tulee pohtia säännöllisesti menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. M-kirjaimella alkavat kysymykset ovat hyviä reflektointikysymyksiä. Valmentajan oman reflektoinnin lisäksi valmentajien osaamistarpeisiin tulisikin osallistaa myös työnantajat ja muut henkilöt, jotka vastaavat valmentajien osaamisen kehittämisestä ja sen seurannasta. Valmentajan ympärillä toimivilla on oikeus ja vastuu arvioida ja ilmaista näkemyksensä, koska he seuraavat valmentajien toimintaa läheltä ja voivat tarkastella asiaa objektiivisesti ulkopuolelta. Työnantajan tulisi huolehtia valmentajan osaamisen kehittämisestä työnantajan näkökulmasta.  

Yhteenveto  

Urheilumaailma on muuttunut, ja valmentajilta odotetaan entistä laaja-alaisempaa osaamista. Valmentajan ei tarvitse osata kaikkea itse, mutta hänen on ymmärrettävä ja hallittava kokonaisuus ja osattava ohjata sekä urheilijaa että itseään oikeiden asiantuntijoiden ja tiedon luo, kun oma osaaminen ei riitä. Valmentajan tärkeimpiä osaamisia on kyky poimia lajin ydinosaaminen. Huippuvalmentajia yhdistää lisäksi loputon halu oppia ja kehittyä jatkuvasti (Lara-Bercial & Mallett 2016), intohimoa unohtamatta!