Ä¢¹½Ö±²¥

Ikääntyneen ihmisen toimintakyvyn arviointi on keskeinen osa ympärivuorokautista pitkäaikaishoitoa. Palvelutarpeiden selvittämisen yhteydessä edellytetään toimintakyvyn moniulotteista arviointia ja toimintakykyä arvioidaan säännöllisin väliajoin osana ympärivuorokautisen hoidon suunnittelua ja seurantaa.

Joskus kuulee puhuttavan siitä, miten erilaisten mittareiden täyttäminen vie liikaa hoitajien aikaa. On totta, että esimerkiksi toimintakykymittareiden täyttäminen voi olla työlästä, mutta toisaalta kattavampaa arviointia tehdään usein kunkin asukkaan kohdalla vain pari kertaa vuodessa. Miksi se sitten tuntuu niin kuormittavalta? Ympärivuorokautisen hoidon hoitajien kokemus työn mielekkyydestä on vähentynyt ja toisaalta . Samaan aikaan palveluiden järjestämisessä on yhä enemmän turvauduttu erilaisiin työn tehokkuutta ja hoidon tuloksia arvioiviin mittareihin ja niiden tuottamaan tietoon. Toimintakyvyn ja hoidon laadun mittauskäytäntöjen yleistyminen on luettu osaksi tällaista . Toimintakyvyn arvioinnin voidaankin ajatella sijoittuvan taloudellisen tehokkuuden ja ihmisen perustarpeita sekä hyvää arkea painottavan hoivan välimaastoon. Siksi mittaamiskäytänteiden juurruttaminen osaksi hoivan arkea vaatii erityistä huomiota.

Juuri julkaistussa olemme kiinnostuneita siitä, miten ympärivuorokautisessa hoidossa työskentelevät hoitajat puhuvat toimintakyvyn mittaamisesta osana hoitotyötä.

RAI:n käyttö yleistyy
Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksesta, joka kirjattiin niin sanottuun vanhuspalvelulakiin lokakuussa 2020. Hieman vähemmälle huomiolle jäi samassa yhteydessä lakiin lisätty velvollisuus käyttää iäkkään henkilön palvelutarpeiden ja toimintakyvyn arvioinnissa RAI-arviointivälineistöä.

Ikääntyneen ihmisen toimintakyvyn arvioinnissa on hyödynnetty lukuisia testejä ja mittareita, joita on kehitetty erilaisiin tarpeisiin. RAI eli Resident Assessment Instrument jo kaksi vuosikymmentä ja sen avulla saadaan tietoa toimintakyvystä, palvelujen tarpeesta ja hoidon laadusta. arvioinnin on tarkoitus tuoda tietoa asukkaan toimintakyvystä ja sen muutoksista hyödynnettäväksi esimerkiksi palvelu- ja hoitosuunnitelman laadinnassa.

Suomessa tehtiin RAI-arviointeja noin neljälle kymmenestä ympärivuorokautisen hoidon asukkaasta. Toimintakyvyn arviointia on edellytetty jo tähänkin asti, mutta systemaattinen toimintakyvyn mittaaminen tulee todennäköisesti lain muutoksen myötä lisääntymään.

Hoitajat arvioivat toimintakykyä
ja asukkaan voinnin muuttuessa moniammatillisesti ja yhteistyössä asukkaan kanssa. Käytännössä usein asukkaan hoitaja vastaa arvioinnin toteuttamisesta. Lähivuosina RAI tulee lakimuutoksen myötä koskettamaan yhä useamman ikääntyneiden hoidossa työskentelevän työarkea. Siksi on tärkeää tarkastella, miten hoitajat kokevat toimintakykyarvioinnit osana työtään ympärivuorokautisessa hoivassa.

Olen väitöskirjatutkimuksessani kiinnostunut siitä, miten toimintakyky ymmärretään ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa. Osana tutkimustani olen haastatellut ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa työskenteleviä lähi-, perus- ja sairaanhoitajia. Haastatteluissa tiedustelin hoitajilta, arvioivatko he asukkaiden toimintakykyä. Jos he mainitsivat jonkin tietyn mittarin, kysyin tarkemmin, miten, miksi ja ketä varten sitä käytetään. Suurin osa haastattelemistani hoitajista mainitsi RAI:n toimintakyvyn arvioinnin välineenä.

Olemme tarkastelleet , miten ympärivuorokautisessa hoidossa työskentelevät hoitajat puhuvat toimintakyvyn mittaamisesta osana hoitotyötä. Artikkelin tulosten mukaan toimintakyvyn mittaaminen merkitsi hoitajille byrokratiaa, menetettyä mahdollisuutta ja jopa uhkaa ihmislähtöiselle hoivalle.

Toimintakykymittauksista puhuttiin keskeisenä osana ympärivuorokautista hoitoa. Haastattelemistani hoitajista suurin osa osasi kuvailla toimintakyvyn mittaamiskäytäntöjä yksikössään. Aina hoitajille ei kuitenkaan ollut selvää, ketä varten niitä toteutettiin. Usein hoitajat kertoivat, miten ylemmät tahot kuten organisaatio tai kaupunki vaativat mittauksien suorittamista. Tässä mielessä mittaukset olivat hoitajille vain yksi osa hoivayksikön käytäntöjä ja byrokratiaa.

Haastattelemani hoitajat kyllä tunnistivat, että toimintakykymittauksista voisi olla hyötyä myös hoitotyössä. He kertoivat, että toimintakyvyn arvioinnista voi olla hyötyä hoitotyön prosesseissa kuten hoitosuunnitelmien laatimisessa. Usein nämä hyödyt eivät kuitenkaan hoitajien kokemuksien mukaan käytännössä toteutuneet niin hyvin kuin olisivat voineet.

Erityisen mielenkiintoista ja huolestuttavaakin oli se, että hoitajien puheessa toimintakykymittaukset asettuivat vastakkain hyvän hoivan kanssa. He korostivat vuorovaikutusta ja läsnäoloa asukkaiden kanssa, jota tietokoneella tehtävät toimintakykyarvioinnit vähensivät. Hoitajat myös kuvasivat, kuinka numeerinen arvio ihmisestä ei anna riittävän kattavaa kuvaa ihmisestä. Esimerkiksi eräs hoitaja kuvaili, miten asukas voi olla vaikka taitava runoilija, mutta tämä ei toimintakykymittauksissa näy. Hoitajien puheessa arjessa havaittu toimintakyky ja yksilöllisten tarpeiden ja mieltymysten tunteminen korostuivat hoitotyön tärkeinä osa-alueina numeeristen toimintakykymittausten sijasta.

Tutkimus toteutettiin vuonna 2016 kahdeksassa ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon yksikössä. Yksiköt edustivat sekä laitoshoitoa että tehostettua palveluasumista ja niihin kuului sekä julkisen että yksityisten toimijoiden yksiköitä. Kaikilla oli RAI-arviointijärjestelmä käytössä.

Toimintakyvyn arviointikäytäntöjen juurruttaminen osaksi hoitotyötä vaatii huomiota
Tutkimuksemme tuloksista voi päätellä, että toimintakyvyn mittaamiskäytännöt eivät täysin palvelleet niille asetettuja tavoitteita ja niiden rooli hoitotyössä jäi osittain epäselväksi. Jos mittaaminen koetaan hoitotyön ulkopuoliseksi ja jopa sille haitalliseksi tekijäksi, on mahdollista, että sen toteuttaminen koetaan kuormittavaksi lisäten hoitotyössä jo nyt esiintyvää kiireen ja riittämättömyyden tunnetta. Siksi on tärkeää pohtia toimintakykymittausten asemaa ympärivuorokautisessa hoidossa.

Jotta toimintakyvyn mittaamiskäytännöt olisivat apuväline hyvään hoivaan ja luonteva osa hoitotyötä, tulee hoitajille ja esimiehille ensinnäkin turvata riittävä osaaminen mittareiden käyttöön. Toiseksi on tärkeää rakentaa hoivaorganisaatioissa yhteinen käsitys mittaustulosten merkityksestä ja niiden hyödyntämisestä. Onnistuminen edellyttää mittaristojen käytön osaamisen ohella hoitajien arjen haasteiden ja näkökulman tunnistamista.

Vilhelmiina Lehto-Niskala
±¹Ã¤¾±³Ùö²õ°ì¾±°ùÂá²¹³Ù³Ü³Ù°ì¾±Âá²¹
Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikkö (CoE AgeCare)
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta (terveystieteet) ja Gerontologian tutkimuskeskus (GEREC)
Tampereen yliopisto
vilhelmiina.lehto-niskala@tuni.fi

³¢Ã¤³ó³Ù±ð±ð³Ù
Armstrong, H., Daly, T. J., & Choiniere, J. A. (2016). Policies and Practices: The Case of RAI-MDS in Canadian Long-Term Care Homes. Journal of Canadian Studies, 50(2), 348–368.
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 28.12.2012/980.
Lehto-Niskala, V., Jolanki, O., Valvanne, J., & Jylhä, M. (2021). Standardized functional assessment in long-term care of older people: The perspective of Finnish care workers. Nordic Journal of Social Research, 12(1), 27–47.
Kröger, T., Aerschot, L. Van, & Puthenparambil, J. M. (2018). Hoivatyö muutoksessa: Suomalainen vanhustyö pohjoismaisessa vertailussa. Jyväskylän yliopisto. YFI julkaisuja 6 2018.
THL 2021. RAIn käyttö asiakastyössä. . Luettu 3.2.2021.
THL 2021. Tietoa RAI-järjestelmästä. . Luettu 3.2.2021.
THL 2020. RAI-tiedolla tarpeita vastaavia palveluja. Tiivis tietopaketti RAI-arviointivälineistöstä. . Luettu 3.2.2021.