Tiedettä peliin -blogi: Jalkapallon, suomalaisuuden ja Euroopan kohtalonyhteys
Kirjoittaja: Sami Koskelainen, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Elämme kiinnostavaa eurofutiskesää. Alle 21-vuotiaiden miesten EM-kisat Slovakiassa ovat ovella, ja heti näiden päätyttyä alkavat naisten EM-kisat Sveitsissä. Pelissä on myös jollain tasolla Suomen asema eurooppalaisena maana. Tammikuussa 2020 silloinen Eurooppa-ministeri Tytti Tuppurainen kirjoitti Kalevassa ilmestyneessä kolumnissaan, kuinka Suomen pääsy jalkapallon miesten EM-kisoihin ”viimeistelee eurooppalaisuutemme.”[1] Mitä tekemistä jalkapallolla, Euroopalla, ja Suomen eurooppalaisuudella on keskenään?
Euroopan jalkapalloliitto UEFA perustettiin vuonna 1954. UEFA oli kylmän sodan aikana harvinainen sillanrakentaja. Toisin kuin useimmissa eurooppalaisissa instituutioissa, rautaesiripusta huolimatta UEFA:an kuuluivat niin Länsi- kuin Itä-Euroopan maat. UEFA:n turnauksissa joukkueet poliittisesti jaetun maanosan eri puolilta kohtasivat toisensa tasa-arvoisina, ylläpitäen ajatusta jakolinjat ylittävästä yhteisestä Euroopasta.[2] Suomi oli alusta asti mukana eurooppalaisessa jalkapalloyhteistyössä: Suomen Palloliitto oli yksi UEFA:n perustajajäsenistä.
Jalkapallon ja Euroopan yhteys on vuosikymmenten aikana vahvistunut entisestään. Mestarien liigasta ja EM-kisoista on kasvanut valtavia mediaspektaakkeleita. Fanitutkija Cornel Sandvossin mukaan jalkapallolle on muodostunut eurooppalainen ”kokemushorisontti”.[3] Pähkinänkuoressa, faneilla on suosikkijoukkueita eri maissa ja he seuraavat kansainvälisiä kilpailuita. Käytännössä jalkapallon seuraaminen suuntautuu usein juuri Eurooppaan, etenkin Mestarien liigan ansiosta. Samalla syntyy Eurooppaan kiinnittyneitä kansainvälisiä yleisöjä ja faniyhteisöjä. Eurooppalainen jalkapallo vaikuttaa siihenkin, miten koemme kotimaisen jalkapallon: Veikkausliigaa katsova saattaa pohtia nuoresta lupauksesta, milloin hän mahtaa siirtyä Euroopan kentille. Kun katsomme jalkapalloa Suomessa, ajatuksemme ovat myös Euroopassa. Jalkapallo on siten yhteiseurooppalaista kulttuuria.
Jalkapallon ja eurooppalaisuuden yhteyttä voi peilata keskusteluihin suomalaisuuden ja eurooppalaisuuden suhteesta. Suomessa on pitkään pelätty, ettemme ole kunnollisia eurooppalaisia. Huoli on pulpahdellut esiin historian murroskohdissa, kuten 1900-luvun taitteessa, toisen maailmansodan aikana – ja 1990-luvulla Suomen integroituessa Eurooppaan, kuten historioitsijat Tuomas Tepora ja Ville Yliaska ovat hiljattain osoittaneet.[4] Suomalaisia on pidetty liian sivistymättöminä ’metsäläisinä’ Eurooppaan. Eurooppalaisuus on esitetty kehityksen seuraavaksi askeleeksi jota suomalaiset eivät olleet vielä ottaneet. Suomalainen murehtiminen jalkapallokulttuurin tasosta sopii hyvin kuvaan. Myös jalkapallossaon voitu manata Suomen tulevan muuta Eurooppaa perässä ja harmitella, miten jalkapallomme on väärällä tavalla erilaista kun Euroopassa. Tapamme vähätellä jalkapallokulttuuriamme on ollut jalkapallon ja Euroopan yhteyden kääntöpuoli.
Toisaalta olemme alkaneet tottua ajatukseen, että olemme suomalaisina aivan yhtä eurooppalaisia kuin muutkin. Näin on käymässä myös jalkapallossa. Emme enää vaistomaisesti pidä itseämme heikkona jalkapallokulttuurina, vaan arvostamme sitä mitä meillä jo on. Naiset ja nuoret ovat kiitettävästi hoitaneet osuuttaan arvostuksemme nostamisessa, niin tämän kesän turnauksiin selvitessään kuin menneisyydessä: ovathan naiset jo pelanneet EM-kisojen välierissä 2005 ja alle 21-vuotiaat miehet EM-kisoissa vuonna 2009. Työ on silti kesken, eikä Suomen ja jalkapallon suhteen solmuja avattaisi kokonaan edes yllättävällä naisten ja nuorten Euroopan tuplamestaruudella. Pidämme itseämme jollain tapaa sivistyneen Euroopan jalkapallobarbaareina myös kisojen jälkeen. Silti Slovakiassa ja Sveitsissä rakennetaan tänä kesänä, pala palalta, eurooppalaista suomalaisuutta ja itsevarmempaa jalkapallokulttuuria.
äٱ:
[1] Kaleva, 15.1.2020, 29.
[2] Mittag, Jürgen, Philippe Vonnard. "The role of societal actors in shaping a pan-European consciousness. UEFA and the overcoming of Cold War tensions, 1954–1959." Sport in history 37.3 (2017): 332-352.
[3] Sandvoss, Cornel. "Jeux sans frontières?." Politique européenne 36.1 (2012): 76-101.
Kirjoittaja Sami Koskelainen on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimuksensa tarkastelee suomalaisen jalkapallon lähihistoriaa Suomen ja Euroopan yhteyksien näkökulmasta. Lisätietoa hänen tutkimuksestaan alla.
Suomalainen jalkapallo ja eurooppalaistuminen 1980-luvulta 2010-luvulle
MA Sami Koskelainen | sami.koskelainen@helsinki.fi | Helsingin yliopisto
Väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen jalkapallon lähihistoriaa Suomen ja Euroopan yhteyksien näkökulmasta. Millä tavalla eurooppalainen poliittinen ja urheilullinen päätöksenteko on vaikuttanut jalkapalloon Suomessa? Miten jalkapallotoimijat Suomessa ovat reagoineet eurooppalaiseen päätöksentekoon ja eurooppalaisiin yhteyksiin ja vaikutteisiin? Entä miten suomalaisuus ja eurooppalaisuus on käsitetty jalkapallon asiayhteydessä Suomessa? Teoreettisesti tutkimus nojaa eurooppalaistumisen käsitteeseen, jolla tiivistettynä tarkoitetaan toisaalta eurooppalaisen päätöksenteon vaikutuksia kansallisella tasolla, toisaalta erilaisten Euroopan sisäisten yhteyksien, mallien, järjestelmien ja samankaltaisuuksien muodostumista.
Tutkimus perustuu pääosin Suomen Palloliiton ja muiden tärkeiden toimijoiden arkistomateriaaleihin, mediateksteihin, ja jalkapallokannattajien tuottamiin internet-sisältöihin. Väitöskirja suoritetaan Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelmassa. Väitöskirjaa ohjaavat historian professori Henrik Meinander ja Pohjoismaiden tutkimuksen professori Johan Strang.
