Raportti: Venäjä sotii verettömästi mutta tappavasti – informaatiosodankäynnillä pyritään horjuttamaan länsimaita
Venäjän näkee informaatiosodankäynnin osana koko ajan käynnissä olevaa lännen ja Venäjän kamppailua, joka voi päättyä vain toisen osapuolen lopulliseen hävitykseen.
Venäläisessä keskustelussa informaatiosodankäynti nähdään olennaisimpana osana tulevaisuuden sotia, joissa sotatoimet kohdistuvat etenkin vihollisen väestöön. Demokraattisten valtioiden väestöön vaikuttaen Venäjä pyrkii kylvämään epäilyksen siemeniä ja leventämään jo olemassa olevia jakolinjoja. Toiminnan tavoitteena on heikentää yhteiskuntien sisäistä koheesiota.
”Venäjän informaatiosodankäynnin päämääränä on yksilön päätöksentekokyvyn heikentäminen ja henkisen kriisinsietokyvyn murentaminen”, tiivistää raportin kirjoittanut projektitutkija Mari Puurunen.
Raportissa kuvataan Venäjän informaatiosodankäynnin termistöä viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Tälle ajanjaksolle ajoittuvat Krimin valtaus, Itä-Ukrainan sota ja Venäjän laajamittainen hyökkäyssota Ukrainaan. Tänä aikana informaatiosodankäynti on noussut Venäjällä yhdeksi sotatieteellisen tutkimuksen suosituimmista aiheista.
Suomalaisesta näkökulmasta katsoen Venäjän informaatiosodankäynnin toimet tulisi ottaa vakavasti ja niihin tulisi vastata yhtenäisenä rintamana viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän kanssa.
Asian vakavuus tulisi heijastua myös käytettävässä termistössä: informaatiovaikuttamisen sijaan Suomessakin tulisi keskustella informaatiosodankäynnistä, tai vähintäänkin vihamielisestä valtiollisesta informaatiovaikuttamisesta. Terminologinen muutos suuntaisi ajattelua kohtaamaan informaatiosodankäynti sen vakavuutta vastaavalla tavalla.
”Suomalaisessa keskustelussa vihamielisestä informaatiovaikuttamisesta esille tulisi nostaa myös keinot sen proaktiiviseksi torjumiseksi niin valtion kuin yksittäisen kansalaisen osalta. Venäjän näkemys informaatiosodankäynnin ylisukupolvisesta kestosta tulisi näkyä pitkän aikavälin suunnitteluna myös suomalaisessa kontekstissa”, toteaa Mari Puurunen.
Raportti on osa Jyväskylän yliopiston KILPI-hankkeen tuloksia. KILPI on kognitiivisen ja informaatiopsykologisen turvallisuuden koulutuksen ja tutkimuksen kehityshanke, jonka rahoittaja on opetus- ja kulttuuriministeriö.
