Oppimaan oppiminen on myös osaamista
Valmentaja oppii monella tavalla ja erilaisissa tilanteissa. Valmentajakyselyssä (Blomqvist, Mononen, Hämäläinen, 2019) kysyimme 2800 valmentajalta, mitkä oppimistilanteet koettiin tärkeiksi. Useimmin toteutuneiden ja tärkeimpien oppimistilanteiden perusteella valmentajan osaamisen kehittyminen perustui työskentelyyn ja vuorovaikutukseen muiden valmentajien kanssa, valmennettavilta saatavaan palautteeseen sekä omien ideoiden testaamiseen ja kokeilemiseen käytännön arkivalmennuksessa. Kysymyksessä tarjottiin vaihtoehdoiksi 13 eri oppimistilannetta. Kaikki vaihtoehdot saivat runsaasti merkintöjä sekä siitä, että oppimistilanteesta oli kokemusta ja että se koettiin tärkeäksi.
Kansainvälisessä tutkimuksessa huippuvalmentajista todettiin valmentajien osaamisen kehittämisen avaintekijäksi yhteistyö muiden valmentajien kanssa. Oppiminen toisilta ja toisten valmentajien toiminnasta ja hakeutuminen erilaisiin valmennusympäristöihin oli tärkeää. Nämä huippuvalmentajat nostivat myös omista kokemuksista oppimisen. Se vaatii avoimuutta tunnustaa tosiasiat ja ottaa opiksi myös tappioista ja virheistä (Mallet & Lara-Bercial 2024). Oppiakseen on tarpeen saada ”asiat eivät ole niin kuin luulin”-kokemuksia.
Oppiakseen on tarpeen saada ”asiat eivät ole niin kuin luulin” -kokemuksia.
Suomalaisessa valmennusosaamisen mallissa (Hämäläinen, 2016) on määritetty yhdeksi valmentajan osaamistarpeeksi itsensä kehittämisen taidot. Valmentajalle tulee jatkuvasti eteen uusia tilanteita, ongelmanratkaisuja ja haasteita. Erityisesti kilpa- ja huippu-urheilu kehittyy hyvin nopeasti. Mikäli valmentajan itsensä kehittämisen taidot ovat puutteelliset, hänen osaamisensa ”parasta ennen” päivämäärä menee nopeasti umpeen. Totta on kyllä myös se, että monet perusasiat kestävät hyvin aikaa ja valmentaminen usein kokemuksen myötä yksinkertaistuu ja suoraviivaistuu. Sen vaiheen valmentajuudessa saavuttaakseen oppimista on varmasti tapahtunut paljon.
Itsensä kehittämisen taidot (jatkuvan oppimisen taidot, geneeriset taidot, metataidot) tarkoittavat mm:
- Ajattelun taidot (kriittinen ajattelu, ongelman ratkaisu, asioiden yhdistäminen, luovat ratkaisut…)
- Tiedon hankinta, arviointi ja soveltamisen taidot
- Itsearviointitaidot
- Vuorovaikutustaidot
- Verkostoitumistaidot
- Tavoitteen asettelu, oppimisstrategiat, opiskelutekniikka
Kaiken perustana on asenne oppimista ja muuttumista kohtaan; uteliaisuus, innostus ja motivaatio ja mahdollisuus käyttäytymisen ja toiminnan muutokseen.
On ymmärrettävää, että arjen tilanteet nousivat korkealle tärkeissä oppimistilanteissa. Oppiminen arjessakaan ei kuitenkaan tapahdu itsestään selvästi.
Valmentaja oppii valmentaessaan, jos hän:
- osaa arvioida omaa toimintaansa
- osaa arvioida muutostarpeita
- omaa tietopohjaa, joilla voi perustella valintojaan
- saa palautetta
- saa erilaisia kokemuksia valmennuksesta
Näistä voisi rakentaa pienen ”miten kehitän oppimistani valmentajana” testin:
- Mitä keinoja käytät itsearviointiin? Pysähdytkö säännöllisesti läpiajattelemaan esimerkiksi pitämäsi harjoituksen kulun? Asetatko itsellesi kehittymistavoitteita?
Hyvin yksinkertainen kysymyskolmikko voi olla toimiva: Mitä tekemistä jatkan, mitä aloitan, minkä lopetan?
- Miten tunnistat muutostarpeen toiminnassasi? Mitä olet viimeksi muuttanut? Onnistuiko muutos?
Oman toiminnan tai käyttäytymisen muutostarpeen tunnistaminenkaan ei aina ole helppoa, puhumattakaan muuttamisesta. On hyvin inhimillistä, että muutos on vaikeaa. Ehkä siihen voi suhtautua kuin taidon oppimiseen. Vaatii kokeilua, harjoittelua ja toistojakin.
- Miten hankit tietoa valmentamisen tueksi? Osaatko arvioida tiedon luotettavuutta? Kenen ajatteluun sinulla on pääsy? Pyritkö aina perustelemaan valintasi?
Erilaisilla koulutuksilla on paljon merkitystä tiedon välityksessä. Nykyisin, kun tiedon saavutettavuus on helpompaa kuin aikaisemmin, sen luotettavuuden arviointi korostuu. Se taas vaatii pohjaksi perusasioiden osaamista. Kun pohja on vahva, niin uuden tiedon arviointikin on helpompaa. Nykyisin tieto myös helposti ”kuplaantuu” – tieto yksipuolistuu ja vääristyy, jollei virikkeet ole riittävän monipuolisia.
- Keneltä saat palautetta valmentamisestasi? Oletko opettanut urheilijoitasi nousujohteisesti arvioimaan tekemistänne? Saatko palautetta vertaisvalmentajilta? Onko sinulla mentori?
Palaute on jokaiselle tärkeää. On olennaista, että palaute on merkityksellistä. Sen pitää olla rehellistä, mutta samalla puolella olevaa – rakentavaa. Sen pitää kohdistua olennaisiin asioihin ja huomata sekä onnistumiset että kehittämiskohteet? Ketä verkostoosi kuuluu? Tarvitsetko jonkun, jonka palaute on sinulle merkityksellistä?
-
Kokemuksia syntyy joka päivä: millaisia erilaisia ihmisiä olet valmentanut, millaisissa ympäristöissä olet toiminut, millaisia tilanteita hoitanut ja ongelmia ratkonut? Pystykö ottamaan vaikeat ja ikävät tilanteet oppimiskokemuksina?
Tarvitsemme ajatuksiamme vahvistavia kokemuksia. Mutta ainakin jälkeenpäin koemme, että kokemukset, jotka muuttavat ajatteluamme, toimintaamme tai meitä itseämme ovat niitä opettavaisimpia.
Erilaisilla koulutuksilla on merkitystä itsensä kehittämisen taitojen kehittymiseen. Siksi koulutuksissa on erilaisia toimintatapoja ja opetusmenetelmiä. Ne eivät ole vain temppuja tai mielenvirkistystä, vaan tavoitteena on harjoittaa monia taitoja. Toimintatapojen avulla ryhmäydytään, verkostoidutaan, vuorovaikutetaan, neuvotellaan, väitellään, syvennetään ajattelua, arvioidaan, annetaan palautetta, perustellaan, analysoidaan, reflektoidaan, etsitään tietoa jne. Aina kouluttaja tai opettaja ei tule maininneeksi, millaisia tavoitteita hän on miettinyt toimintatapoja valitessaan. Niistä keskusteleminen auttaisi myös näiden taitojen kehittymistä.
Verkostosta voimaa – Jatkuva oppiminen urheiluvalmennuksen alalla (JOUVA) on Jyväskylän yliopiston johtama ryhmähanke, jota rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto (ESR+). Osatoteuttajina hankkeessa ovat mukana Urhea-säätiö ja Kolmen kampuksen urheiluopisto. Hankkeessa rakennetaan urheiluvalmennuksen jatkuvan oppimisen strateginen verkosto ja kehitetään ammattivalmentajien jatkuvaa oppimista lisääviä toimintamalleja. Tässä blogisarjassa nostetaan esille urheiluvalmennuksen jatkuvan oppimisen ilmiöitä ja annetaan puheenvuoroja alan toimijoille.
äٱ:
Blomqvist, M., Mononen, K., Hämäläinen, K. 2020. Valmentajakysely 2019. Kihun julkaisusarja nro 71. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus.
Hämäläinen, K. 2016. Valmentajakoulutuksen laatu. Valmennusosaamisen käsikirja 2016. Olympiakomitea.
Mallet, C., Lara-Bercial, S. 2024. Learning from Serial Winning Coaches. Routledge, New York.
